Viisi hetkeä eiliseltä klo 10.34, kun palasimme lounatauolta.
Noora, Helsinki
Kesäloma.
Sanat ovat olleet hukassa minulta jo pidempään, mutta nyt lomalla olen onnistunut lukemaan niitä. Kirjoista, uutisista, runoista, mistä vain olen halunnut.
Olen istunut mökin terassilla, maannut riippumatossa, loikoillut lämpimällä kalliolla ja vain nauttinut sanoista, tunteja toistensa perään.
10.34. Varpaat tyynyllä. Mira Aurelia Eskelisen Aavistus auki yöpöydällä. Lomaa vielä jäljellä, kirjoja lukematta.
Sara, Turku
Olen vähän huono lukemaan kehoni viestejä. Aika usein huomaan olevani nälkäinen (tai janoinen) vasta, kun olen lähes pyörtymäisilläni. En myöskään ole varsinaisesti mikään foodie, vaan ruoka on lähinnä pakollinen paha, polttoainetta. Makunautinnotkaan eivät siis oikeastaan motivoi tasaiseen ja tasapainoiseen ruokailuun. Kuvassa tavanomainen työevääni, eli jotain tarvittaessa nopeasti verensokerin nostattavaa, tällä kertaa limua, sekä maailman ankein ja aneemisin nuudeli-tofuannos, jonka voi tarvittaessa syödä kylmänä (silloin, kun nälkä on jo sumentanut näkö- ja ajattelukyvyn).
Julia, Turku
Ollaan viimein yhdessä lomalla ja kotona. On taas tullut huideltua liikaa ties missä menossa ja loppuloman haluaisin rauhoittaa ja rauhoittua, olla enemmän näin.
Värjäsin meidän vanhan, nuhjuisen päiväpeiton kirkkaansiniseksi ja tykkään siitä kovin. Opettelemme nyt olemaan ihmisiä, jotka petaavat sänkynsä. Myös syntymäpäivälahjaksi perheeltä saatu Salakaupan marjamaatuska tekee hurjan iloiseksi.
Roosa, Sastamala
236 päivää. Niin kauan asui kotihoitolaiskoira kanssamme, kunnes löysi ikioman, toivottavasti sen loppuelämän, kotinsa. Yksi syy muuttaa maalle oli se, että olisi enemmän tilaa koirille ja joskus ehkä muunkin lajisille eläimille. Kahden oman adoptoidun rescuekoiran lisäksi ryhdyimme viime syksynä kotihoitajiksi rescueyhdistys Kulkureiden kautta. Kotihoitajuus tarkoittaa sitä, että hoitaa kotonaan yhdistykselle syystä tai toisesta palautunutta koiraa kuin omaansa sillä välin, kun yhdistys koittaa löytää sille uuden kodin. Aina uuden koiran tavatessa jaksaa yllättää se, kuinka omanlaisiaan persoonia he ovatkaan. Kotihoitolaisemme erityispiirteitä ovat mm. sohvan selkänojalla makoilu, ihmisen hiusten pöyhöttäminen, juoksuspurtit ja ryntäily lenkillä sekä iloisten kieppien tekeminen ruokaa nähdessään. Ikävä tulee, kun hän tänä iltana lähtee uuteen kotiinsa. Nyt kuitenkin makoilemme yhdessä sohvalla vielä hetken, katsoen jalkapalloa ja naisten MM-kisojen avausottelua.
Susa, Helsinki
Olen 10 kuukautta elänyt elämääni kahden kaupungin välillä aamuisin epävarmana siitä, mistä oikein herään.
Siksi toisen kaupungin rutiinit ovat niin tärkeitä. Yksi niistä on tämä: joka päivä herään aikaisin, teen pari tuntia töitä, menen salille, teen treenin, sen jälkeen kävelen heräilevän ja auringon valaisevan kaupungin läpi kotiin, jatkan töitä. Hetken aikaa muistan, kummassa kaupungissa nyt olen.