19.45

Kuusi kertaa sunnuntai-ilta kello 19.45:

Roosa, Tampere, UTC+2

Tyhjennän astianpesukonetta ja siivoilen keittiötä, koska en halua, että kumppanini tulee viimeisen työharjoittelupäivänsä jälkeen kotiin kamalaan kaaokseen. Ollaan sovittu, että juhlitaan harkan loppumista, joten olen käynyt ostamassa salaattiainekset sekä pakastepitsat, viini on jo kylmässä. Seuraavaksi laitan kylpyveden valumaan, sytytän kynttilöitä, laitan uudenvuoden juhlissamme soineen soittolistan päälle, kaadan roseeviiniä lasiin ja riisuudun. Istahdan höyryävään kylpyveteen odottamaan.

Julia, Turku, UTC+2

Makaan kirjan kanssa peiton alla, niin kuin olen maannut viimeiset kolme päivää. Olen flunssassa ja odotan koronatestin tuloksia. Nenäliinoja on kaikkialla ja olen kuluttanut enemmän panadol hotia, kuin olisi hyväksi. Ymmärrän nykyään, että se on paljon parempaa kuin se toinen merkki, kun siinä on mentholia ja se tuntuu mukavasti nenässä. Oikeasti tämä flunssa tuli tarpeeseen, jos sen saa myöntää. Olen jo pitkään tarvinnut lepotaukoa, mutten ole osannut pyytää sitä. Tällä viikolla otin yhteyttä työterveyteen ja pyysin apua työuupumukseen. Sain lähetteen työterveyspsykologille ja tämän flunssan. Olen nukkunut ja lukenut ja lukenut ja nukkunut. Aloitin viimein Adichien Americanah’n, joka on ollut yöpöydälläni ainakin kolme vuotta.

Susa, Helsinki, UTC+2

Olen alkanut tehdä kirjoitusharjoituksia joka päivä, kaksi kymmenen tai viidentoista minuutin harjoitusta, joissa tarkoituksena on vain kirjoittaa. Pysähtymättä, miettimättä, korjaamatta mitään. Olen kirjoittanut isäsuhteestani, kuolleesta enostani, väkivaltaisesta parisuhteesta ja vuosista, joista en tiennyt muistavani enää. Kun en mieti sanoja, kaikki tulee takaisin. Tänään kirjoitin: Hän puhui samalla äänellä mutta hänen puheenaiheensa olivat erilaiset ja huomasin hänen tahtovan puhua asioista, joissa hän on huomattavasti älykkäämpi kuin minä. Hän teki sen juuri siksi, että tuntisin oloni tyhmäksi, koska hän tiesi miten vihaan hävetä ja miten hyvä minä aina tahdon olla kaikessa. Kilvoittelumme, joka kerran yhdisti meitä, oli nyt rumaa ja katkeraa, minun osaltani, hänhän selvisi siitä voittajana, hän nöyryytti minua kun riisuin vaatteitani enkä voinut pelata sillä ainoalla kortilla, joka minulla oli: hän halusi minua, siksihän minä olin tässä hänen asunnossaan kello kolme aamuyöllä.

Noora, Hyvinkää, UTC+2

Se ollaan me kaksi tästä eteenpäin.

Pitkä parisuhteeni loppui yllättäen, ja välttääkseni äärimmäisen epämiellyttävän asumisjärjestelyn nostin koko elämäni perustuksiltaan ja siirsin vanhaan kotitalooni kahdessa intensiivisessä vuorokaudessa. Nyt olen täällä, väistötiloissa, ehkä oikeammin välilaskulla, etsin meille kahdelle uutta kotia. Loppu on aina alku ja olen valmis.

Sara, Turku, UTC+2

Tämän iltapäivän ja illan olen ollut paikassa, jossa on lisäkseni toinenkin pienen lapsen äiti. Toinen äiti tarjoaa lapselleen tasaisin väliajoin ravitsevan aterian, ajankohdat katsotaan huolellisesti kellosta. Olen onnellinen löytäessäni sattumalta laukustani pienen rusina-askin. Toivon, että tilanne vaikuttaisi muiden silmissä siltä, että olen varta vasten varannut lapselleni mukaan purtavaa. Kahvipöydässä toiselle lapselle annetaan terveellinen välipala (pensasmustikoita, kyytipojaksi vettä), oma lapseni haluaisi ottaa kolmannen suklaakeksin ja lisää mehua. Seitsemän maissa lähdemme kotimatkalle, toinen perhe jää vielä keittämään lapselle kaurapuuroa (pensasmustikoilla). Kotona lapseni syö puolikkaan banaanin, kananmunan ja ison viipaleen leipää, koska se on saanut vain niitä saamarin suklaakeksejä.

Jenna, Missoula, UTC-7

Olen viettänyt koko päivän maaten sängyssä krapulassa. Riideltiin aiemmin aamulla Katin kanssa, ja sen riidan jälkeen nukuin päiväunet. Nykyinen hetki on parempi. Krapula on mennyt menojaan, ja nyt on rauhaisaa. Kat on keittiössä laittamassa ruokaa ja minä sytytän kynttilöitä. Ikkunamme toisella puolella taivas on harmaa ja täynnä Kaliforniasta ja Oregonista tullutta savua. Siellä olevat metsäpalot ovat tuhonneet joillekin ihmisille aivan kaiken. Ajattelen niitä ihmisiä, jotka olen nähnyt uutisissa. Niitä, jotka ovat nyt kodittomia. Ajattelen ilmastonmuutosta. Katselen Katia, hän paistaa munakoisoviipaleita hymyillen ja sitten sanoo rakastavansa minua. Haim soi taustalla: Why me? How’d I get this hallelujah?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *