Sen kunniaksi, että Lounakollektiivi täytti 3 vuotta, päätimme haastatella toisiamme ja lähetimme kolme kertaa viisi kysymystä lokakuun 2021 ja tammikuun 2022 välisenä aikana. Idean Roosa sai eräästä julkaisusta, jossa yksi hänen lempikirjailijoistaan, Durga Chew-Bose, haastatteli yhtä hänen lempimuusikoistaan, Dev Hynesiä (joka tunnetaan myös artistinimellä Blood Orange), lähettämällä tälle kysymyksiä neljän kuukauden ajan ajatuksena kysyä ”mitä kuuluu” käyttämättä kyseisiä sanoja. Haastattelu on sittemmin valitettavasti poistunut internetistä mutta nyt saattekin lounalaisten version tästä konseptista.
Kolmantena vastausvuorossa on Julia, jolle kysymyksiä esitti Susa.
Susa: Mikä on viimeisin valokuva, jonka otit?
Julia: Ihmeellistä kyllä, viimeisin valokuva puhelimessa on tiistailta, ja nyt mennään jo lauantaissa. Yleensä otan valokuvia päivittäin, mutta tällä viikolla en ilmeisesti ole ehtinyt kiinnittämään huomiota maailmaan ympärilläni. Tiistaina pysähdyin työmatkalla ottamaan kuvan pikkupakkasen huurruttamista ruohokasveista. Niin kuin tiedät, rakastan pakkasta ja talvea, ja syksyn ekat pakkaset on aina yhtä pakahduttavia (ha mikä sanavalinta, pun not intended, tajusin vasta nyt vastauksia oikolukiessani). Se valkoisen huurteen kuorruttama vihreän sävy maassa on minusta maailman kaunein. Yksi mun lempisanoja englannin kielessä on frosting, kuorrute.
Susa: Mistä asiasta liikutuit viimeksi isosti?
Julia: Adelen uudesta kappaleesta Easy on me kun se ilmestyi joitakin viikkoja sitten. En oikeastaan osaa sanoa, miksi se niin kovasti kolahti, mutta ensi kuuntelulla liikutuin ihan kyyneliin asti. Toisaalta mun kohdalla siihen ei vaadita kauheasti, kun voin itkeä ihan mille tai mistä tahansa.
Susa: Mitä elokuvaa suosittelisit juuri nyt?
Julia: Tänä syksynä on tullut katsottua ihan luvattoman vähän elokuvia. Johtuu siitä, että leffaan ei oikein ole ehtinyt tai ei ole houkuttanut maskittomien vieraiden ihmisten vieressä paikoillaan istuminen monen tunnin ajan, ja kotona elokuvaa katsoessa nukahdan heti sohvalle (joka kerta). Huomenna ollaan kuitenkin menossa katsomaan suomalais-somalialaista Guled & Nasraa, jota uskon ja toivon voivani suositella.
Susa: Ikävöitkö jotain / johonkin?
Julia: Lähiaikoina olen miettinyt ja ikävöinyt epätavallisen paljon yli kymmenen vuotta sitten kuollutta vaaria. Oon miettinyt paljon, minkälaista olisi ollut tuntea vaari näin aikuisena. Sen lisäksi ikävöin kroonisesti Berliiniä, Dynamoa ja Flow-festivaalia ja sellaista elämän keveyttä, huolettomuutta ja spontaaniutta.
Susa: Jos pitäisit nyt illalliskutsut, millä teemalla järjestäisit ne?
Julia: En oikeastaan pidä illalliskutsuja, mutta haaveilen sellaisten pitämisestä säännöllisesti. Erityisesti sellainen Neljän tähden illallinen -tyyppinen toteutus kiinnostaisi, että osallistujat järjestäisivät vuorollaan illalliskutsut ja sitten annettaisi pisteitä. Voittaja saisi jonkun keittiökodinkoneen tai muun ruoka-aiheisen palkinnon. Oisi ihana päästä kattamaan pöytä kauniisti ja pyytää Alkossa viinisuosituksia. Yleensä kun ostan viinit ihan vaan yksinään (tai sipsien) kanssa nautittavaksi.
Susa: Mikä on tämän hetken turvavaatteesi?
Julia: Vaikka mun pukeutumisessa on tapahtunut iso muutos reilussa vuodessa ja uskallan nykyään käyttää muutakin kuin mustaa, on mun turvavaate edelleen musta telttamekko. Tämänhetkinen suosikki on COSilta, pellavaa, melkein nilkkapituinen, taskut. Sellainen kunnon turvakaapu!
Susa: Jos tapaisit nyt vuoden takaisen Julian, millaisia terveisiä kertoisit hänelle?
Julia: Muutamaa päivää yli vuosi sitten aloitin nykyisessä työpaikassani ja jännitti ihan hirveästi. Alla oli työuupumus ja irtisanoutuminen mut sairastuttaneesta työstä. Itseluottamus ja ammatti-identiteetti oli ihan hukassa. Palasin parin vuoden tauon jälkeen opettajaksi ja kouluun. Jännitti ihan hirveästi, miten jaksaisin ja osaisin ja pystyisin. Sanoisin sille Julialle, että oot just oikeessa paikassa, osaat tämän ja tästä tulee hyvä.
Susa: Onko sinulla joku luottoresepti, johon voi turvautua ihan millä vaan hetkellä?
Julia: Haha mulle tuli ekana mieleen lääkeresepti, migreeniin mulle kirjoitettu luotto-Miranax! Taisit kuitenkin tarkoittaa ruokareseptiä. Mulla on sellainen naurettavan helppo luottopinaattipasta. Kastikkeeseen tulee pakastepinaattia, sipulia, valkosipulia, cashewpähkinöitä, kaurakermaa, ravintohiivahiutaletta, suolaa ja pippuria. Kaikki vaan paistinpannulle ja sitten pastan kanssa sekaisin. Tällä hetkellä meidän talouden ruokahuolto on kyllä ihan pyllyllään, enkä jaksa tehdä edes sitä ja syön lähinnä leipää, pikanuudelia ja pakasteranuja (välillä jäisenä).
Susa: Minkä unen muistat nähneesi viimeksi?
Julia: Muistan uniani huonosti, enkä ole koskaan oppinut pitämään unipäiväkirjaa. Näen kuitenkin paljon unia, ja usein niissä pyörii ihmisiä entisestä elämästä – entisiä poikaystäviä, ystäviä, joiden kanssa ei olla enää tekemisissä, vaari, vanhoja opettajia tai työkavereita. Unet on yleensä tosi normaalin ja todellisen tuntuisia ja sijoittuvat noin suurin piirtein nykyhetkeen. Niistä heräämisen jälkeen on aina tosi kummallinen olo, kun yhtäkkiä muistaakin jonkun elämästä kadonneen äänen tai ilmeet.
Susa: Mistä olet just nyt tällä hetkellä kaikkein kiitollisin?
Julia: Siitä, että tykkään mun työstä. Tuntuu, että oon löytänyt oman juttuni ainakin joksikin aikaa eteenpäin ja tämmösenä generalisti-humanistina se tuntuu tosi hyvältä.
Susa: Talvirakastajalta on heti alkuun pakko kysyä: mikä alkaneessa talvessa on tähän mennessä ollut kaikkein parasta?
Julia: Täytyy sanoa, että en ole tähän talveen päässyt vielä kunnolla sisälle. Tai ensin pääsin, mutta tipuin sitten kyydistä. Talvi alkoi todella lupaavasti, mutta tämän vuoden puolella on ollut mitä sattuu vesisadetta ja muuta. Olin pois Turusta, kun tänne satoi yhden vuorokauden aikana monta kymmentä senttiä lunta ja kipeänä vuoden alussa, kun oli ihanat talvikelit. Mutta ehkä sen sanoisin parhaaksi asiaksi, että talvi alkoi tosi aikaisin eli jo marraskuussa. Marraskuu–joulukuun alku ei ollut tavallisen harmaa, märkä ja pimeä, se oli ihanaa. Toivon, että vielä ennen kevään alkua saadaan hetkeksi kunnollinen talvi, että pääsen takaisin kyytiin.
Susa: Kerroit viimeksi, että tykkäät työstäsi. Mikä töissä on ollut viime aikojen paras juttu, kokemus, sanottu asia tms., joka on jäänyt mieleen?
Julia: Sain oppilailta syyslukukauden päätteeksi ihan huikeaa palautetta. Valehtelematta reilusti yli puolet oppilaista kiitteli hyvästä opetuksesta, turvallisesta ilmapiiristä ja kuulluksi tulemisesta. Moni sanoi oppineensa tänä syksynä enemmän kun ikinä ennen. Teen virkavapaan sijaisuutta ja edeltäjäni on todella kokenut ja vieläpä puhuu englantia äidinkielenään. Varsinkin alkuun oli olo, että astun ihan valtaviin saappaisiin, ja oppilaat alkuun kyselivät usein vanhan opettajan perään ja vertailivat. Hirveän inhimillistähän se on, enkä minä heitä siitä syytä. Viimeistään palautteiden myötä aloin uskoa, että ehkä osaan tän homman ihan oikeasti.
Susa: Teet niin paljon ihania soittolistoja! Oletko tehnyt sellaisen jo tälle talvelle tai loppuvuodelle?
Julia: Teen aina itselleni vuodenaikasoittolistan, johon kerään sillä hetkellä kolahtavia biisejä. Nyt on tekeillä TALVI2122-lista. Listat eivät ole mitenkään kuratoituja tai ainakaan aina kovinkaan yhtenäisiä, mutta pidän siitä, että kuunnellut biisit jäävät talteen. Kun listoja kuuntelee joskus myöhemmin, saa tiukasti kiinni siitä ajasta, jona lista on tehty ja tapahtumista ja tunnelmista, joita aikaan liittyi.
Susa: Millaisia suunnitelmia olet tehnyt joululle?
Julia: Meillä oli puolison kanssa alunperin ajatus viettää ensimmäistä kertaa joulua kahdestaan kotona. Syksy on ollut raskas ja intensiivinen, ja ajatus rennosta, aikatauluttomasta lepäilyjoulusta puhutteli kovasti. Perheessä tapahtui kuitenkin asioita, joiden takia tuntui tärkeältä mennä viettämään joulua kotiinkotiin.
Susa: Teetkö uuden vuoden lupauksia?
Julia: Tein ennen, mutta lopetin niiden tekemisen joitakin vuosia sitten osana tavoitettani olla itseeni tyytyväinen sellaisena kun olen. Kirjoitin itse asiassa ihan ensimmäisen Louna-tekstini tästä aiheesta!