Sen kunniaksi, että Lounakollektiivi täyttää 3 vuotta, päätimme haastatella toisiamme ja lähetimme kolme kertaa viisi kysymystä lokakuun 2021 ja tammikuun 2022 välisenä aikana. Idean Roosa sai eräästä julkaisusta, jossa yksi hänen lempikirjailijoistaan, Durga Chew-Bose, haastatteli yhtä hänen lempimuusikoistaan, Dev Hynesiä (joka tunnetaan myös artistinimellä Blood Orange), lähettämällä tälle kysymyksiä neljän kuukauden ajan ajatuksena kysyä ”mitä kuuluu” käyttämättä kyseisiä sanoja. Haastattelu on sittemmin valitettavasti poistunut internetistä mutta nyt saattekin lounalaisten version tästä konseptista.
Ensimmäisenä vastausvuorossa on Roosa, jolle kysymyksiä esitti Sara.
Sara: Miltä lyhenevät päivät ovat tänä syksynä tuntuneet?
Roosa: Pimeyden lisääntyminen tulee joka vuosi vähän varkain ja hieman yllätyksenä ja kyllähän se väsyttää, mutta toisaalta pimeydessä on myös jotain lohdullista, kun on sosiaalisesti hyväksyttävää vaan pötkötellä peiton alla. Tietty kesälläkin voi pötkötellä mutta ehkä oletuksena on, että pötköttelee sitten edes ulkona, auringossa, nurmella, rannalla tai jotain sellaista. Nyt ei oikein voi pötkötellä muualla kuin sisällä, ainakaan täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.
Sara: Oot kertonut, että sulla on elämässä vaihtuvia värikausia. Minkä värin kausi nyt on meneillään?
Roosa: Kyllä edelleen laventeli ja mintun- sekä salvianvihreä kiinnostavat mutta myös tummansininen ja muut sinisen sävyt on alkaneet kiehtoa uudelleen! Ehkä ylipäänsä värien yhdistäminen ja sekoittelu kiinnostaa niin neuletöissä, ryijyissä kuin luomiväreissäkin. Olen juuri neulomassa muiden jämälangoista sellaista kunnon värioksennus-neuletakkia.
Sara: Mistä olet haaveillut viime aikoina?
Roosa: Gradun valmistumisesta, maisterisjuhlien järjestämisestä ja jostain ihanasta lomamatkasta.
Sara: Milloin olit viimeksi ylpeä itsestäsi?
Roosa: Viime lauantaina, kun maltoin lähteä juhlista kotiin, vaikka meno oli vielä ns. ylimmillään.
Sara: Mitkä asiat ovat olleet tänä paremmin kuin vuosi sitten samaan aikaan?
Roosa: Gradun kirjoittaminen oikeasti edistyy ja asutaan mun kumppanin ja meidän kahden koiran kanssa paljon ihanammassa asunnossa, kuin vuosi sitten.
Sara: Mikä on ollut parasta aivot narikkaan-vastapainoa gradun teolle?
Roosa: Takkatulen tuijottelu, koirien rapsuttelu ja Teho-osaston katsominen kumppanin kanssa.
Sara: Mistä leffasta pidit viimeksi?
Roosa: Kävin katsomassa dokumenttielokuvan Rebel Dykes Tampereen parhaassa leffateatterissa Niagarassa ja siitä kyllä pidin, oli tosi kiinnostava!
Sara: Mitä toivoisit olleen enemmän viime aikoina?
Roosa: Aikaa ystävien kanssa, sekä myös juhlia ja illanistujaisia.
Sara: Onko joulukuulle jotain odotuksia?
Roosa: Saada gradu (edes lähes) valmiiksi ja odotan myös, että mun valmistujaismekko saapuu postissa!
Sara: Mikä yllätti iloisesti viimeksi?
Roosa: Entisen heilan anteeksipyyntö.
Sara: Mikä on ollut viime aikojen paras päätös?
Roosa: Hmm, varmaan nukkumiseen panostaminen. Oon ihan tosi huono heräämään aikaisin ja rakastan nukkumista sekä myöhään valvomista, joten ne ei myöskään edesauta asiaa. Nyt kuitenkin, kun mun työaika tuplaantui puolipäiväisestä kokopäiväiseksi, on pakko herätä aiemmin, jotta työpäivä ei veny iltaan. Oon siinä mielessä etuoikeutettu, että mulla on liukuva työaika ja teen pääasiassa töitä etänä kotoa mutta myöskään nämä seikat eivät auta heräämistä, kun ei ole työmatkabussia mihin ehtiä taikka tiettyä aikaa, jolloin olisi pakko olla vaikkapa toimistolla tms. Oon siis koittanut aikaistaa nukkumaan menemistä ja aloitan nukkumaan valmistautumisen yhdeksältä illalla, kymmenen jälkeen en enää katso puhelinta tai muutakaan ruutua. Ihan aina tää ei todellakaan (vielä) onnistu mutta pyrkimys on kova.
Sara: Tää pandemiatilanne. Onko tulevaisuus tuntunut enemmän toivottomalta vai jo hieman toiveikkaalta?
Roosa: Juuri nyt enemmän toivottomalta taas vaihteeksi. Ennen joulua oli ihan toiveikas olo kahden rokotuksen jälkeen, kun pääsi käymään jopa muutamissa pienissä juhlissa mutta sitten tulikin taas uusi variantti ja nyt tuntuu lannistuneelta, että sitä vaan odottelee uutta poikkeustilaa ja sulkua ja että milloin itse saa taudin.
Sara: Mikä turhautti viimeksi?
Roosa: Se, kun olin ilmoittautunut työväenopiston lasityökurssille ja vaikutti siltä, että se pystytään pitämään koronasta huolimatta, niin nyt sen alkamista siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Oon jo jokseenkin tottunut siihen, että roller derby-treenit ovat tauolla koronan takia, koska joukkue- ja kontaktilajina se kuuluu suhteellisen korkean riskin harrastuksiin, mutta olin toiveikas sen suhteen, että pääsisin oppimaan lasijuttuja. Totta kai ihmisten terveys ja henki menee mun harrastusten edelle, mutta kyllähän se silti harmittaa, kun tuolla kurssilla ois ollut varmasti positiivinen vaikutus omaan jaksamiseen.
Sara: Minkä toivot olevan vuonna 2022 eri tavalla kuin vuonna 2021?
Roosa: Toivoisin näkeväni enemmän ystäviä tänä vuonna, enkä vaan erakoituisi koronaan ja graduun vedoten. Tietysti ne asettaa omat rajoituksensa mutta haluaisin silti vähän aktivoitua, edes sitten viestittelyssä.
Sara: Entä minkä toivot pysyvän ennallaan?
Roosa: Toivon edelleen ruokkivani luovuuttani ja uteliaisuuttani erilaisia juttuja kokeilemalla. Viime vuonna opettelin tekemään ryijyjä ja sitomaan kirjoja, sekä neuloin ekaa kertaa villapaitoja. Kaikki nämä kiinnostavat edelleen, niiden lisäksi haluaisin ommella enemmän, työstää uunissa kovetettavaa muovailusavea ja tehdä niitä lasitöitä!