Louna 4v. Q&A osa 1/2

Lounan 4-vuotissyntymäpäivänä te ihanat kysyitte meiltä kysymyksiä, ja nyt ollaan viimein saatu vastailtua! Tässä ensimmäinen puolikas:

Elämä

Q: Miltä tammikuu on tuntunut?

Roosa: Ikuisesti kestävältä, epäorientoituneelta ja hieman nihkeältä. On innostavia juttuja, mutta ne myös stressaavat lähes yhtä paljon kuin innostavat.

Susa: Pitkältä — niin pitkältä, että tuntuu kuin olisi elänyt kolmea eri elämää yhteen kuukauteen. Viime vuosina olen huomannut tammikuun olevan kaikista kuukausista itselleni se rankin, joten olen ottanut aikaa tehdäkseni lähinnä niitä asioita, joista pidän: olen juossut, kirjoittanut, lukenut, nukkunut pitkään kuin talviunia.

Sara: Tahmaiselta ja pitkäveteiseltä kuitenkin pienen pienellä lupauksella keväästä!

Julia: Tuntuu, että kaikki muut ihmiset pitivät tammikuuta kauhean pitkänä. Mun tammikuuni kesti korkeintaan kaksi viikkoa, joista yksi oli lomaa ja toinen yksi elämäni kaoottisimpia, oudoimpia ja työläimpiä työviikkoja. Olin myös lähes koko tammikuun yksin kotona, kun puoliso reissasi vanhempiensa kotimaassa, ja elin jotain ihan outoa uutta todellisuutta. Aloin ensimmäistä kertaa puhua itsekseni ääneen.

Noora: Itseanalyyttiseltä, kiireiseltä, pelokkaalta. Toiveikkaalta.

Q: Mitä odotat keväässä?

Noora: Kevät on ristiriitaista aikaa mulle, se aiheuttaa usein enemmän päänvaivaa kuin nautintoa, mutta silti odotan sitä joka vuosi. Kun vain yhtäkkiä eräänä päivänä lehdet ovat palanneet puihin. En kyllästy siihen koskaan.

Susa: Valoa ja sitä uudelleen syntymisen tunnetta, joka yllättää jokaisena keväänä. Niitä häkellyttävän kirkkaan vihreän päiviä.

Sara: Valoa, valoa, valoa.

Roosa: Ensimmäistä kevättä uuden kodin pihamaalla; kasvien heräämistä, tulppaanien kohoamista, puiden vihertymistä. Että pääsen laittamaan kädet multaan ja rakentamaan kasvihuoneen!

Julia: Ajan hidastumista, läsnä olemista. Ehkä jotain nytkähdystä johonkin suuntaan eli selkeämpää ajatusta tulevaisuudesta.

Q: Muutto pois kaupungin keskustasta ahdistaa (mut on pakko!). Miten päästä yli?

Susa: Et joudu luopumaan mistään kokonaan, keskusta on kuitenkin yhä olemassa, ja sinne pääsee! Ajattele niitä kaikkia ihania asioita ja seikkailuita, joita jokin täysin uusi elämänvaihe tuo eteen. On aika lahja päästä kokemaan jotain ihan uutta, vaikka se alkuun onkin outoa.

Noora: Mä ehkä ajattelisin sitä niin, että sitten kun tuut keskustaan vähän kauempaa, niin ehkä näet sen toisella tavalla. Ehkä katsot sitä, tai voit yrittää katsoa sitä, kuin ensimmäistä kertaa. Nostaa katse maasta julkisivuihin ja kattoihin, etsiä jotain mitä et ole ennen huomannut. Ehkä tämä on tilaisuus opetella näkemään tutut asiat uusina uudelleen.

Roosa: Ajattele kaikkea sitä tilaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Niin paljon väljempää ja niin paljon vähemmän yrmyjä, kiireisiä vastaantulijoita. Kaupunkien keskustoihin pääsee kyllä aina halutessaan käymään.

Julia: Oon ihan väärä ihminen vastaamaan tähän kysymykseen, kun itsessä vahvistuu päivä päivältä toive nähdä ikkunasta merta ja mäntyjä autojen, R-kioskin valojen ja vastapäisen kerrostalon asukkaiden rumien verhojen sijaan.

Kollektiivi

Q: Mistä saitte idean tähän?

Julia: Koska olen laiska ja käytännöllinen, linkkaan tähän tämän vanhan tekstin, jossa vastaan kysymykseen!

Q: Mitä toivotte kollektiivina/kollektiiville tulevalle vuodelle?

Sara: Paljon luovuudenpuuskia!

Susa: Jaettuja hetkiä. Lempeyttä ja pienempää itsekriittisyyttä!

Noora: Lisää tekstejä kaikilta! Itseni mukaan lukien.

Julia: Uusia ideoita, innostumista ja inspiroitumista. Tuli tämmönen kolmen i:n setti tästä näköjään!

Roosa: Luovuuden ruokkimista ja muistutusta sen olemassaolosta. Kannustusta ja lempeää haastamista.

Taide

Q: Minkä biisin tahtiin juhlitte synttäriä?

Noora: Tällä hetkellä oon obsessoitunut kahdesta asiasta: First Aid Kitin uudesta albumista Palomino, jolta valitsisin kappaleen Angel, sekä teiniaikojen ystäväni Emilian soittolistasta the weight (working title), jonka ansiosta löysin uudelleen Crosby, Stills, Nash & Youngin biisin Almost Cut My Hair.

Roosa: Girls of the Internet feat. Olivia Louise – I Don’t Wanna Lose You.

Julia: Lounan syntymäpäivänä mun sisko oli Turussa käymässä ja käytiin KBC:n Taproomissa ja Dynamossa, joissa molemmissa DJ:t oli meidän puolella. Illan aikana soi mm. Nylon Beatin Naparengas ja Cherin Believe.

Q: Minkä taideteoksen hankkisitte, jos raha, tila tai muukaan ei ois esteenä?

Susa: Varmaan jonkun Damien Hirstin hillittömän painavan, kalliin ja överin teoksen, jossa ei olisi mitään järkeä. Realistisempana toiveena voisin ottaa minkä tahansa ystäväni Inkeri Rantalan työn seinälleni.

Noora: Vaikkapa Georgia O’Keeffen Horse’s skull with white rose -maalauksen tai Hilma af Klintin koko The Swans -sarjan.

Julia: Jonkin Saija Starrin pastelliunelman tai Armi Tevan keramiikkanaaman.

Roosa: Luultavasti jonkin Anna-Karoliina Vainion upeista ryijyistä, kuten ”Paradise on your skin”.

Sara: Ehkä jonkin aivan kreisin keraamisen veistoksen.

Q: Paras Euroviisu?

Julia: Jos pitää valita yksi (mikä on mulle kyllä tosi vaikeaa), ei ole muita vaihtoehtoja kuin Euphoria.

Noora: Nyt vai koko historiassa? Oon tosi huono muistamaan yhtään mitään yhtään mistään, varsinkaan tällaisista asioista, mutta koska rakastan ABBAA, sanon Waterloo.

Inspiraatio & luovuus

Q: Mikä inspiroi teitä? / Mikä inspiroi nyt?

Roosa: Tekstiilitaide, kantaaottavuus, valta-asetelmien ravisuttelu, tähtitaivas.

Noora: Juuri nyt inspiroi kuvanveiston kautta ja takia ihmisten kasvojen katsominen.

Julia: Just nyt pinkki eli siis hot pink!

Sara: Sattumanvaraisuus, 70-luvun estetiikka ja eräs tietty sinisen sävy (sellainen, joka on niin kirkas, että aivoja ihan kutkuttaa).

Susa: Ystäväni, jotka toteuttavat itseään ja tekevät juuri sitä, mitä tahtovat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *