Rivieralla

Julian matkapäiväkirjojen inspiroina tahdon jakaa muutaman rivin myös omasta päiväkirjastani Etelä-Ranskan ja Pohjois-Italian kesälomamatkaltamme, tai oikeastaan vain siitä Ranskan Rivieralla vietetystä osuudesta, sillä jostain syystä lakkasin pitämästä päiväkirjaa, kun olimme matkustaneet rajan yli. Ei sillä, etteikö siitä olisi sanottavaa, joskus sanat vain loppuvat. Nekin olivat kauniita päiviä, vaelsimme kuumuudessa, joka teki kaikesta unisen pehmeää, sadun kaltaista.

Tässä kuitenkin pala Rivieraa, joka tuoksui mereltä.

16.7.
Helsinki – Pariisi
Olemme eteisessä ja jo lähdössä, kun tajuan, etten pakannut niitä korkeakorkoisia sandaaleita, joita muistan jonkun joskus kerran kovasti kehuneen. Lentokoneessa viereen istuu bostonilainen vanha rouva, joka tarjoaa meille retiisejä. Ensimmäinen puraisu on raikas ja seuraava kirvelee suutani niin kuin kiivien syöminen. Mietin olenko näille allerginen. Bostonilainen nainen ristii kätensä koneen noustessa.

16.7.
Pariisi
Taksikuski ajaa kaupungin halki, auto ylittää Seinen mutta niin kaukana, ettei se näytä tänne enää kauniilta. T osoittaa Eiffel-tornin suuntaan. Se näkyy kuin pienoismallina kahden talon välistä ja katoaa sitten.

17.7.
Marseille
Pehmeä, unettava kuumuus. Tuntuu haaveelliselta ja osin epätodelliselta, ehkä siksi yritän kirjoittaa talteen Välimeren väristä. Lämmöstä.

Kävimme taidemuseossa, jonka näyttely ei ollut minulle mitenkään merkittävä. Museon ulkopuolella otetuissa kuvissa hymyilen kuin ei olisi mitään, mikä voisi uhata. Sillä hetkellä ei ehkä olekaan.

20.7.
Cannes
Tämä Cannesin ranta tuo mieleeni Malibun, jossa kerran makasimme. Hiekka takertuu kaikkialle, myös paikkoihin, joihin se ei ole kosketuksissa.

Aamupalan söimme täällä rannan läheisyydessä, puistossa jossa kodittomat ympäröivät meidät kysymyksineen tai tarinoineen, tai lähinnä T:n. Onneksi pystyin vain hymyilemään hiljaa vieressä kuten osa heistäkin teki, ne jotka eivät osanneet kieltä. Hyväosaisuuteni ahdisti. Tyttöystäväsi on kaunis, T:lle sanottiin. Kaikki olivat hirvittävän kiinnostuneita jalkojeni tatuoinneista.

21.7.
Cannes
Eilen lähdimme drinkeille, jotka olivat hävyttömän kalliit, mutta niitä tarjoillut tarjoilija hauska ja ihana, vaikka tunsinkin olevani keskellä näytelmää. Olotila vahvistui kun menimme Le Chat Noiriin, jossa tytöt tanssivat soihtujen kanssa.

Tänään nukuimme pitkään ja lähdimme hotellihuoneesta vasta siivoojien edeltä. Kiipesimme kukkulalle. Oli kuuma, näki yli kaupungin. Illalla katsoimme ilotulituksia, tapahtuma johon osuimme yllättäen. Kaupunki pimensi valot, taivaalla rätisi. Ajattelin lapsuuteni uusia vuosia.

22.7.
Nizza
Airbnb-asunto on kaunis ja pieni mutta huoneessa on valtavat aukeavat ikkunat ja pieni ikkunalauta, siihen mahtuu istumaan juuri ja juuri, kirjoitan siinä nyt. Viikon hotellielämän jälkeen tällainen on luksusta. Neljäksi yöksi kuvitella itselleen koti.

Emäntä varoitti meduusoista jos aiomme mennä uimaan.

23.7.
Nizza
Täällä ei ole ilmastointia vaan tuuletin, joka liikutti yöllä ilmaa puolelta toiselle niin, että vuorotellen oli kylmä ja vuorotellen tukahduttava. T heräsi siihen, sulki ikkunaluukut ja jatkoi untaan. En yrittänyt nukahtaa enää. Luin kirjoja ja tiskasin eilisen viinilasit.

24.7.
Nizza
Heräämme, kun lintu huhuilee, se istuu siinä avonaisen ikkunamme ääressä. Ihan kuin se katsoisi untamme. Vartioiden vai pahalla, sitä en tiedä.

Palasimme lomalta takaisin kotiin, joka oli ummehtunut ja kuuma Helsingin lämmöstä, joka oli paistanut suoraan ikkunoistamme sisään lähes koko sen ajan, kun me olimme poissa. Kaikki oli paikallaan. Parin päivän päästä rusketus alkoi kuoriutua hiljalleen pois ihosta.