Black lives matter

Artwork: Robin G

 

Vuonna 2020 ihmisiä tapetaan sen takia, että niillä on ruskea iho.

Meidän ja kaikkien valkoisten ihmisten on korkea aika tehdä asialle jotain. Antirasismi ei voi enää olla vain rodullistettujen ihmisten harteilla eli niiden, jotka itse kärsii siitä rasismista. #BLM-postaukset somessa eivät enää riitä. Ne ovat hyvä alku, jonka lisäksi meidän täytyy kuunnella, oppia, antaa tilaa, tunnistaa etuoikeutemme ja olla valmiita luopumaan niistä, avata lompakkomme, pitää meteliä mutta opetella myös pitämään turpamme kiinni, kun ei tiedetä tarpeeksi tai meidän mielipiteellä ei ole merkitystä. Meidän täytyy tehdä näitä kaikkia niin pitkään, kunnes muutos tapahtuu.

Kokosimme lähteitä, joista me olemme oppineet rasismista, antirasismista, valkoisesta etuoikeudesta ja liittolaisuudesta sekä toimijoita, joiden kautta olemme pyrkineet vaikuttamaan.

Näistä on hyvä aloittaa:

Zeldan vinkkejä aktiiviseen antirasismin
Kuinka käytän hyödynnän valkoista etuoikeuttani muiden hyväksi -listaus
Mahadura & Özberkan: Rakenteellinen rasismi Suomessa -radio-ohjelma
Amnestyn Vaadi oikeutta George Floydille! -vetoomus
Fight for Breonna -vetoomus
Hands up Act -vetoomus
Fem-R:n antirasistinen sanasto

Näitä toimijoita kannattaa seurata ja tukea lahjoittamalla tai liittolaisjäsenyydellä:

Black Lives Matter
Black Visions Collective
Fem-R
Ruskeat tytöt
Students of Colour
Good Hair Day

Näistä voit oppia katsomalla, kuuntelemalla ja lukemalla:

Kelet – Ole mitä haluat, honey! -dokumentti
13TH-dokumentti
Yeboyah, Renaz ja Wekesa: Black lives matter -radio-ohjelma
Ruskeat tytöt: Kaikkien koulu? -podcast
The New York Timesin 1619 -podcast (englanniksi)
Koko Hubara – Ruskeat tytöt
Ta-Nehisi Coates – Between the World and me

Näistä voit opiskella vielä vähän lisää:

Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys: Afrikkalaistaustaisille suomalaisille rasismi ja syrjintä ovat arkipäivää
Itä-Suomen yliopiston Antirasismin perusteet (5 op) -verkkokurssi
White Privilege: Unpacking the Invisible Knapsack -essee (englanniksi)
Our democracy’s founding ideals were false when they were written. Black Americans have fought to make them true -artikkeli (englanniksi)
Lähteitä antirasistisen toiminnan tueksi -listaus
Anti-racism resources -listaus (englanniksi)

Lista on suppea, jotta jokainen meidän lukija pystyisi ottamaan sen haltuun. Älä kuitenkaan jätä oppimista tähän, vaan etsi tietoa, googlaa, lue, kuuntele ja jaa sitten oppimasi eteenpäin. Anna rodullistettujen ihmisten levätä. Tämän postauksen kommenttikenttä odottaa suosituksianne.

Turussa järjestetään BLM-mielenosoitus 13.6. , johon Julia on osallistumassa. Jos kaipaat seuraa ja miekkariin, laita Julialle sähköpostia julia@lounakollektiivi.fi. Jos tiedät muista tulevista mielenosoituksista Suomessa, voit vinkata meille. Täältä voit vapaasti ladata ja tulostaa Robin G:n tekemiä julisteita mielenosoituksiin ja marsseille.

Haluamme myös tehdä osamme mustien ja ruskeiden äänten vahvistamiseksi, ja tarjoamme Lounan eri kanavat POC-kirjoittajien ja taiteilijoiden käyttöön. Jos haluaisit kirjoittaa tai jakaa jo kirjoittamasi tekstin tai muun teoksen kanavissamme, ole meihin yhteydessä: moi@lounakollektiivi.fi

9 kappaletta terapiaa

Artwork by Marie-Florentine Geoffroy / Pretty Teeth

En ole koskaan käynyt terapiassa, vaikka uskon, että oikeastaan lähes kaikkien pitäisi. Uskon, että koronan jälkeen ihan kaikkien pitäisi. Jos nyt ylipäätään voidaan olettaa, että vielä tulee sellainen aika kuin koronan jälkeen. Korona aiheuttaa todella monelle poikkeuksellisen suuria huolia ja ahdistusta, fyysistä, henkistä ja taloudellista turvattomuutta, levottomuutta, epävarmuutta, turhautuneisuutta, yksinäisyyttä. Kysymyksiä tulee koko ajan enemmän kuin vastauksia, eikä mikään tunnu olevan varmaa. Mitään ei oikein uskalla odottaa ja suunnitella, mutta samalla tuntuu, että emme voi tehdä mitään muuta kuin odottaa. On ollut pakko totutella siihen, että epänormaalista on tullut normaalia ja epätodellisesta uusi todellisuus.

Olen vuosia kerännyt henkilökohtaiselle terapiasoittolistalle kappaleita, jotka saavat minut rauhoittumaan ja hengittämään, kun ahdistaa, hengitys kiihtyy, kädet tärisevät, enkä meinaa saada omia ajatuksiani kuriin. Tämä lista on ollut apunani gradustressissä, esiintymisjännityksessä, työnhakuprosessin auheuttamassa epävarmuuspuuskassa, unettomina öinä, musertavassa ilmastoahdistuksessa, ja nyt lähes jokapäiväisessä epätietoisuuden ja toimettomuuden aiheuttamassa levottomuudessa.

Valitsin tätä outoa aikaa ja teitä varten suosikkini listalta. Listalta löytyy 9 kappaletta ja 40 minuuttia terapiaa. En ole terapeutti, enkä oikeasti tiedä terapiamenetelmistä paljoakaan, mutta minulle tämä toimii. Jospa se toimisi sinullekin. Jos sinulla on siihen mahdollisuus, suosittelen soittolistan kuuntelemista alusta loppuun lattialla maaten, silmät kiinni ja musiikin tahtiin hengitellen. Bonobon Brace Brace toimii todistetusti myös yksinään akuutissa tilanteessa, esimerkiksi kun työhaastattelu osuu maailman huonoimpaan päivään ja vielä 10 minuuttia ennen haastattelua itket hysteerisenä vessassa. (Sain sen työn.)

Toivottavasti soittolistastani on sinullekin apua.

Kerro.

Haluttaisi, että kerrot meille kaiken, mitä ajattelet Lounasta. Toivotaan palautetta, kehitysideoita, kehuja, kritiikkiä, toiveita, kysymyksiä, ihan kaikkea. Voit kertoa tähän alle kommentilla, instagramissa, fb-viestillä, ja sähköpostilla moi@lounakollektiivi.fi.

Rohkeasti vaan.

Kutsu

Hei ystävä,

Tervetuloa juhlimaan ensimmäistä syntymäpäivääni. Juhliin pääset mukaan tästä. Voit juhlia juuri siellä missä olet, juuri niin kuin sinusta tuntuu. Voit juhlia vaikka kylpyammeessa, peiton alla, kotimatkalla, ratikassa, lemmikin kanssa, yksin, yhdessä. Saat juhlia onnellisesti, lempeästi, väsyneesti, surullisesti, hilpeästi, vihaisesti, hiljaisesti. Näissä juhlissa ei ole pukukoodia, toivon, että tulet juuri sellaisena kuin olet.

Kokosin juhlamusiikiksi lempikappaleitani, joita voimme kuunnella yhdessä. Ajattelen, että tältä minä varmaan kuulostaisin, jos olisin tehty musiikista.

En toivo lahjoja, mutta ilahtuisin pienestä viestistä vieraskirjaani, jonka löydät vähän alempaa.

Ihana juhlia juuri sinun kanssasi.

Rakkaudella,
Louna

Ps. Hold on to each other.
Pps. Lista kannattaa laittaa shufflelle!

Artwork by Carla Llanos

Kippis

 

Louna on viikon päästä yksivuotias. Tulevina päivinä jaamme ajatuksia Lounan menneestä vuodesta, ja ehkä tulevastakin. Sain kunnian aloittaa, koska, no, tavallaan kaikki alkoi minusta. Louna on yksi ihanimpia asioita, jotka on saaneet alkunsa mun ideastani. Lounaa tuskin olisi, ellen olisi sanoittanut jo pidemmän aikaa mielessä piilotellutta ajatusta instastoryyn kesällä 2018:

Haluaisin taas kuvata ja kirjoittaa, ja että olisi yhteisöllistä ja simmosta, mut en oikein tiedä mistä alottaisin. Tehtäisiinkö jotain yhdessä?

Sain hurjan paljon ihania viestejä, jotka kaikki vahvisti ajatusta siitä, että jonkinlaiselle kollektiiville olisi tilaa. Eniten viestejä vaihdettiin Roosan, Susan, Nooran ja Saran kanssa, ja jotenkin palaset loksahti kohdalleen itsestään. Jaettiin samoja ajatuksia yhteisön kaipuusta, luovuudesta ja sen toteuttamiseen sopivan alustan puutteesta, blogien väsähtäneisyydestä, livejournalin ihanuudesta silloin joskus. Ymmärrettiin toisemme ideat ilman, että niitä tarvitsi juurikaan selittää ja haluttiin pitkälti samoja asioita. Rakkaudessani kolmella jaollisiin lukuihin ja Jennan estetiikkaan, ehdotin tytöille vielä yhden jäsenen lisäämistä. Kaikki tuntui oikealta.

Florence + The Machinen High as Hope julkaistiin samoihin aikoihin, ja kuunneltiin sitä kaikki tahoillamme samalla kun tutustuttiin toisiimme ja hahmoteltiin sitä, mistä lopulta tuli Louna. High as Hope muistuttaa mua aina siitä läikähtelevän jännittävästä ajasta, kun tiedettiin, että tästä tulee jotain lämmintä, leutoa ja lempeää mutta ei tiedetty tarkalleen mitä.

Mulla ei ole koskaan ollut tyttöjä. Tiedättekö sellaista tyttöystäväporukkaa, jonka kanssa nukutaan siskonpedissä päiväunia ja letitetään toisten hiuksia, juodaan pullotolkulla viiniä ja kerrotaan salaisuuksia. Lounakollektiivista on tullut mun tytöt, vaikka ollaan neljässä eri kaupungissa kahdella eri mantereella. Ollaan puhuttu tyttöjen kanssa tapaamisesta, enkä malta odottaa sitä, että se joskus vielä toteutuu. Mielessäni näen meidät makaamassa punaviinipäissämme lattialla ja huutolaulamassa South London Foreveria.

Tyttöjen lisäksi Louna on antanut mulle niin paljon muutakin. Olen löytänyt oman luovuuteni uudelleen ja uskaltautunut opettelemaan uusia asioita, kuten koodaamista. Olen alkanut kirjoittaa päiväkirjaa monen vuoden tauon jälkeen. Olen oppinut avaamaan itseäni myös maailmalle, vaikka joka ikisen tekstin julkaisun hetkellä käyn läpi tunneskaalan epävarmuudesta ja lamauttavasta itsekriittisyydestä häpeään ja itsesuojelun tarpeeseen. Olen oppinut lempeyttä itseäni ja muita kohtaan mutta samalla huomannut paikkoja, joissa mulla on vielä tekemistä sen kanssa. Tämä on ollut uskomattoman lähellä sitä, mitä halusinkin.

Kippis meille, Louna. Toivon, että tarinamme on vasta alussa.