30

Täytin lauantaina 30 vuotta ja olen siitä todella onnellinen. Olen oikeastaan tuntenut itseni kolmekymppiseksi jo pari vuotta, joten uuden ikävuosikymmenen aloittamiseen ei liity minkäänlaista kriisiä tai järkytystä. Tuntuu ennemminkin, että jokin loksahti kohdalleen ja asiat on juuri kuten kuuluu.

Kymmenen vuotta sitten ajattelin, että 30-vuotiaana minulla olisi varmasti vähintään yksi lapsi, todennäköisesti kaksi. Ei välttämättä omistusasuntoa tai unelmatyöpaikkaa, mutta ainakin se yksi lapsi. Millä muullakaan sitä kolmekymppisenä itseään viihdyttäisi? En osannut kuvitella, että olisin lapsettomaan aikuiselämään tyytyväinen vielä niin pitkään. Nyt olen 30-vuotias, eikä minulla ole lapsia, omistusasuntoa tai unelmatyöpaikkaa. Sen sijaan minulla on itseni tuntuinen elämä, turvallinen, kohta kymmenenvuotias parisuhde ja ihania ihmisiä ympärilläni, rakas vuokrakoti ja kolmevuotinen sopimus työssä, josta pidän. Olen 30-vuotias, ja se on juuri hyvä niin.

Siitä on varmaan kolmisen vuotta, kun huomasin kalenterista, että 30-vuotissyntymäpäiväni osuu lauantaille. Päätin silloin, että järjestän isot juhlat joko Jyväskylässä vanhempieni omakotitalossa ja takapihalla, jossa äidin pionit kukkivat juuri sopivasti, tai jos olen yllättäen rahoissani, vuokraan Turusta jonkun juhlatilan, josta pääsee saunaan ja yöuinnille. Päälleni suunnittelin jonkun ihanan romanttisen kukkamekon ja päähäni kukkaseppeleen.

Sitten tuli korona. Kaikki peruttiin ja me sulkeuduimme koteihimme, juhlimme syntymäpäiviä ja valmistujaisia ruutujen välityksellä ja toistemme lasien sijaan kilistelimme lasejamme puhelimien ja läppäreiden kameroita vasten. Syntymäpäiväjuhlien suunnittelu tuntui täysin epärealisiselta, mutta heinäkuu oli kuitenkin vielä todella kaukana ja pakkohan tän on olla siihen mennessä ohi, eikö niin?

Maaliskuun lopulla eli pahimman korona-ahdistuksen ja -epävarmuuden keskellä loin Facebook-tapahtuman, johon kirjoitin: Lähes kaikki on nyt epävarmaa, mutta se on varmaa, että täytän 30 lauantaina 11. heinäkuuta ja haluan juhlia mun ystävien kanssa. Esitin hartaan toiveen, että voitaisi olla kaikki samassa paikassa, mutta lupasin järjestää vähintäänkin elämäni parhaat virtuaalisynttärit, jos huonosti käy.

Poikkeuksellisen moni vastasi heti osallistuvansa. Vaikka tiesin, että moni vastaus oli symbolinen, eikä kukaan tietenkään voinut tietää, pystyykö oikeasti osallistumaan vai ei, osallistuu-luvun kasvaminen oli yksi harvoja pientä toiveikkuutta herättäviä asioita. Tiedättehän sen, kun epidemiattomana aikana ei pystytä sitoutumaan mihinkään, kun on kiire ja saattaa olla jotain muuta ja asioita tapahtuu ja painetaan ’ehkä’ tai jätetään vastaus roikkumaan vähän juhlia lähempään ajankohtaan? Nyt kellään ei ollut mitään suunnitelmia ja lähes jokainen kaipasi elämäänsä jotain, mitä odottaa.

Yksi kerrallaan kesän tapahtumat peruuntuivat, eikä voinut odottaa oikein muuta kuin koronan loppumista. Lempifestariani Ilmiötä ei oltu muutenkaan järjestämässä tänä kesänä, joten Flow ja syntymäpäiväni saivat paljon painoarvoa. Flow’n peruuntuessa minusta tuntui ensimmäistä kertaa, että kesä on todellakin peruttu. Seurasin levottomana koronalukemia, ja rajoituksien purusta, ravintoloiden ja baarien aukeamisesta huolimatta tartuntoja oli olemattoman vähän.

Alkoi tuntua, että hetken aikaa asiat saattaisivat olla melkein normaalisti. Jos koronan toinen aalto tosiaan tulee syksyllä, tämä saattoi olla ainut hetki järjestää juhlat. Oman muistini sateisin heinäkuu perui suunnitelmani puistojuhlista, ja todella tarkan ja varsin bakteerikammoisen ystäväni kannustuksesta uskalsin siirtää juhlat sisätiloihin. Vaihdoin vessan palasaippuan pumppupulloon, iskin tarjoilupöytään käsidesipullon ja sipsikulhoon kauhan.Moni matkusti kaukaa ja varasi hotelliyön tullakseen juhliini. Muistin taas miltä ovikellomme kuulostaa, miten vähän jääkaappiimme mahtuu viinipulloja, miten raivostuttavaksi muutun, kun teen juhlavalmisteluja ja kuinka paljon rakastan sitä, kun koti on täynnä minun ihmisiäni. Halasin ystäviäni ensimmäistä kertaa kuukausiin. Halusin osata seistä suorassa, katsoa ihmisiä silmiin ja hymyillä leveästi, kun minulle laulettiin paljon onnea vaan niin, että kaikkiin naapureihin kuului varmasti, että jollain on syntymäpäivä. En ole vieläkään kovin hyvä tuollaisen huomion kanssa.

Halusin myös kiittää ihmisiäni ja sanoa muutaman sanan, mutta hyvin nopeasti itku nousi kurkkuun ja silmiin. Tämän kevään jälkeen tuntui käsittämättömältä ja käsittämättömän tärkeältä, että juhlat toteutuivat ja sain kotini täyteen rakkaita ihmisiä. Kuulin monta kertaa ennen juhlia, juhlissa ja juhlien jälkeen, miten hyvä oli, että järjestin syntymäpäiväjuhlat. Tuntui, että nämä juhlat olivat vieraillenikin kovin tärkeät. Roosa ja Sara tapasivat ensimmäistä kertaa ja puolikas Lounakollektiivi saatiin samaan kuvaan. Onnistuimme kuvaa ottaessa kaatamaan lasillisen boolia makuuhuoneen lattialle.

Sain syntymäpäivälahjaksi polkupyörän, ompelukoneen ja design-kaupan lahjakortin, jolla ajattelin hankkia elämäni ensimmäisen design-valaisimen. Sain tasan yhden lahjapullon, ja se oli elämäni ensimmäinen oma samppanja. Näissä lahjoissa on jotain todella kolmekymppistä ja olen myös siitä ja niistä ihan todella onnellinen.

30-vuotias Julia korjaa itse omat vaatteensa, suunnittelee monen sadan kilometrin mittaisia pyöräretkiä ja ja siemailee samppanjaa. Ei huono ollenkaan.

Black lives matter

Artwork: Robin G

 

Vuonna 2020 ihmisiä tapetaan sen takia, että niillä on ruskea iho.

Meidän ja kaikkien valkoisten ihmisten on korkea aika tehdä asialle jotain. Antirasismi ei voi enää olla vain rodullistettujen ihmisten harteilla eli niiden, jotka itse kärsii siitä rasismista. #BLM-postaukset somessa eivät enää riitä. Ne ovat hyvä alku, jonka lisäksi meidän täytyy kuunnella, oppia, antaa tilaa, tunnistaa etuoikeutemme ja olla valmiita luopumaan niistä, avata lompakkomme, pitää meteliä mutta opetella myös pitämään turpamme kiinni, kun ei tiedetä tarpeeksi tai meidän mielipiteellä ei ole merkitystä. Meidän täytyy tehdä näitä kaikkia niin pitkään, kunnes muutos tapahtuu.

Kokosimme lähteitä, joista me olemme oppineet rasismista, antirasismista, valkoisesta etuoikeudesta ja liittolaisuudesta sekä toimijoita, joiden kautta olemme pyrkineet vaikuttamaan.

Näistä on hyvä aloittaa:

Zeldan vinkkejä aktiiviseen antirasismin
Kuinka käytän hyödynnän valkoista etuoikeuttani muiden hyväksi -listaus
Mahadura & Özberkan: Rakenteellinen rasismi Suomessa -radio-ohjelma
Amnestyn Vaadi oikeutta George Floydille! -vetoomus
Fight for Breonna -vetoomus
Hands up Act -vetoomus
Fem-R:n antirasistinen sanasto

Näitä toimijoita kannattaa seurata ja tukea lahjoittamalla tai liittolaisjäsenyydellä:

Black Lives Matter
Black Visions Collective
Fem-R
Ruskeat tytöt
Students of Colour
Good Hair Day

Näistä voit oppia katsomalla, kuuntelemalla ja lukemalla:

Kelet – Ole mitä haluat, honey! -dokumentti
13TH-dokumentti
Yeboyah, Renaz ja Wekesa: Black lives matter -radio-ohjelma
Ruskeat tytöt: Kaikkien koulu? -podcast
The New York Timesin 1619 -podcast (englanniksi)
Koko Hubara – Ruskeat tytöt
Ta-Nehisi Coates – Between the World and me

Näistä voit opiskella vielä vähän lisää:

Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys: Afrikkalaistaustaisille suomalaisille rasismi ja syrjintä ovat arkipäivää
Itä-Suomen yliopiston Antirasismin perusteet (5 op) -verkkokurssi
White Privilege: Unpacking the Invisible Knapsack -essee (englanniksi)
Our democracy’s founding ideals were false when they were written. Black Americans have fought to make them true -artikkeli (englanniksi)
Lähteitä antirasistisen toiminnan tueksi -listaus
Anti-racism resources -listaus (englanniksi)

Lista on suppea, jotta jokainen meidän lukija pystyisi ottamaan sen haltuun. Älä kuitenkaan jätä oppimista tähän, vaan etsi tietoa, googlaa, lue, kuuntele ja jaa sitten oppimasi eteenpäin. Anna rodullistettujen ihmisten levätä. Tämän postauksen kommenttikenttä odottaa suosituksianne.

Turussa järjestetään BLM-mielenosoitus 13.6. , johon Julia on osallistumassa. Jos kaipaat seuraa ja miekkariin, laita Julialle sähköpostia julia@lounakollektiivi.fi. Jos tiedät muista tulevista mielenosoituksista Suomessa, voit vinkata meille. Täältä voit vapaasti ladata ja tulostaa Robin G:n tekemiä julisteita mielenosoituksiin ja marsseille.

Haluamme myös tehdä osamme mustien ja ruskeiden äänten vahvistamiseksi, ja tarjoamme Lounan eri kanavat POC-kirjoittajien ja taiteilijoiden käyttöön. Jos haluaisit kirjoittaa tai jakaa jo kirjoittamasi tekstin tai muun teoksen kanavissamme, ole meihin yhteydessä: moi@lounakollektiivi.fi

9 kappaletta terapiaa

Artwork by Marie-Florentine Geoffroy / Pretty Teeth

En ole koskaan käynyt terapiassa, vaikka uskon, että oikeastaan lähes kaikkien pitäisi. Uskon, että koronan jälkeen ihan kaikkien pitäisi. Jos nyt ylipäätään voidaan olettaa, että vielä tulee sellainen aika kuin koronan jälkeen. Korona aiheuttaa todella monelle poikkeuksellisen suuria huolia ja ahdistusta, fyysistä, henkistä ja taloudellista turvattomuutta, levottomuutta, epävarmuutta, turhautuneisuutta, yksinäisyyttä. Kysymyksiä tulee koko ajan enemmän kuin vastauksia, eikä mikään tunnu olevan varmaa. Mitään ei oikein uskalla odottaa ja suunnitella, mutta samalla tuntuu, että emme voi tehdä mitään muuta kuin odottaa. On ollut pakko totutella siihen, että epänormaalista on tullut normaalia ja epätodellisesta uusi todellisuus.

Olen vuosia kerännyt henkilökohtaiselle terapiasoittolistalle kappaleita, jotka saavat minut rauhoittumaan ja hengittämään, kun ahdistaa, hengitys kiihtyy, kädet tärisevät, enkä meinaa saada omia ajatuksiani kuriin. Tämä lista on ollut apunani gradustressissä, esiintymisjännityksessä, työnhakuprosessin auheuttamassa epävarmuuspuuskassa, unettomina öinä, musertavassa ilmastoahdistuksessa, ja nyt lähes jokapäiväisessä epätietoisuuden ja toimettomuuden aiheuttamassa levottomuudessa.

Valitsin tätä outoa aikaa ja teitä varten suosikkini listalta. Listalta löytyy 9 kappaletta ja 40 minuuttia terapiaa. En ole terapeutti, enkä oikeasti tiedä terapiamenetelmistä paljoakaan, mutta minulle tämä toimii. Jospa se toimisi sinullekin. Jos sinulla on siihen mahdollisuus, suosittelen soittolistan kuuntelemista alusta loppuun lattialla maaten, silmät kiinni ja musiikin tahtiin hengitellen. Bonobon Brace Brace toimii todistetusti myös yksinään akuutissa tilanteessa, esimerkiksi kun työhaastattelu osuu maailman huonoimpaan päivään ja vielä 10 minuuttia ennen haastattelua itket hysteerisenä vessassa. (Sain sen työn.)

Toivottavasti soittolistastani on sinullekin apua.

Kerro.

Haluttaisi, että kerrot meille kaiken, mitä ajattelet Lounasta. Toivotaan palautetta, kehitysideoita, kehuja, kritiikkiä, toiveita, kysymyksiä, ihan kaikkea. Voit kertoa tähän alle kommentilla, instagramissa, fb-viestillä, ja sähköpostilla moi@lounakollektiivi.fi.

Rohkeasti vaan.

Kutsu

Hei ystävä,

Tervetuloa juhlimaan ensimmäistä syntymäpäivääni. Juhliin pääset mukaan tästä. Voit juhlia juuri siellä missä olet, juuri niin kuin sinusta tuntuu. Voit juhlia vaikka kylpyammeessa, peiton alla, kotimatkalla, ratikassa, lemmikin kanssa, yksin, yhdessä. Saat juhlia onnellisesti, lempeästi, väsyneesti, surullisesti, hilpeästi, vihaisesti, hiljaisesti. Näissä juhlissa ei ole pukukoodia, toivon, että tulet juuri sellaisena kuin olet.

Kokosin juhlamusiikiksi lempikappaleitani, joita voimme kuunnella yhdessä. Ajattelen, että tältä minä varmaan kuulostaisin, jos olisin tehty musiikista.

En toivo lahjoja, mutta ilahtuisin pienestä viestistä vieraskirjaani, jonka löydät vähän alempaa.

Ihana juhlia juuri sinun kanssasi.

Rakkaudella,
Louna

Ps. Hold on to each other.
Pps. Lista kannattaa laittaa shufflelle!

Artwork by Carla Llanos