Pieni urhea joukko

Louna täytti tammikuussa vuoden ja voi, kuinka iloinen olenkaan saadessani olla osa tätä pientä perhettä. Julia, Noora, Roosa, Jenna ja Susa hämmästyttävät minua kerta toisensa jälkeen viisaudellaan ja kyvyllään pukea asioita sanoiksi.

Joukkoon kuuluminen ei ole minulle itsestäänselvyys.

Jos Louna olisi runo, olisi se tämä säe Eeva Kilveltä:

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen kehun:
Sinä pieni, urhea nainen, minä luotan sinuun.

Suosituksia

Ihana, ihana elokuu! Tässä kuussa suosittelen:

Yksin tekemistä. Leffaan, kahville, taidemuseoon tai Berliiniin, niin kuin Julia.

Avun pyytämistä. Avun antaminen ei yleensä ole ollenkaan niin vaivalloista, kuin mitä pyytäjä päässään kuvittelee, päin vastoin.

Hakeutumista lampaiden luo. Aina, kun mahdollista. Hyppää pyörän selästä tai pysäytä auto, ja mene, mene! Lampaat ovat ihania, pehmeitä ja ystävällisiä. Ikinä en ole tavannut mulkkua lammasta.

Terapiaa, mutta yhtä paljon huonon terapian lopettamista. Jätin kesän alussa Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian viimeisen kolmannen vuoden kesken. Meni monta viikkoa, että sain kakistettua sanat ääneen suustani terapeutilleni. Se oli vähän inhottavaa, kertoa nyt toiselle, että tämän tekemään työn jälki on aivan paskaa. Tässä tilanteessa se tuntui vielä erityisen henkilökohtaiselta. Terapeuttini otti sen kuitenkin ihan hyvin, valtava paino putosi harteiltani ja nyt säästyvät niin molempien aika kuin minun rahanikin.

Juhlimaan lähtemistä ilman ripsiväriä. Kiität itseäsi aamuyöllä.

Työväenopistojen kursseja. Harvassa paikassa tunnen olevani yhtä kotona, kuin työväenopistolla ihanien kulttuurisetien ja -tätien ympäröimänä. Olen kokeillut mm. keramiikkaa ja espanjan kieltä, nyt olen menossa toista kertaa croquis-piirustuskurssille. Kurssilla piirretään elävää mallia tietyssä annetussa ajassa, yksi asento saattaa kestää välillä 30 sekuntia, välillä 20 minuuttia. Superkivaa, vaikka suurin osa luonnoksista on varsinkin alkuun aivan ruokottoman huonoja töherryksiä. Kannustan muutenkin tekemään juttuja, vaikka ei ihan osaisikaan. Kivat jutut kuuluvat kaikille, ei vain niille, jotka ovat lahjakkaita.

Second hand -aarteita

Joskus maailmantuskaisena toivon, että voisin ajatella vain kepeitä ja ihania asioita, kuten uusia perunoita, kissanpentuja tai vaatteita.

Mmh, vaatteita.

Vaatteet ovat kivoja, pikamuotiteollisuus vitun hirveää. Kuluttaminen on aina kuluttamista. Kirppariostelukin voi lähteä käsistä ja olla vain tapa ostaa itselleen parempi omatunto. Mutta tämän kaikenhan te tiesittekin.

Kävin tätä juttua varten pitkästä aikaa läpi vaatteitani. Oli kivaa fiilistellä ja hypistellä omia jo olemassa olevia aarteita. Enhän mä hyvänen aika tarvitse mitään. Päätin, että kesän juhliin en aio hankkia mitään uutta, vaan kaiken on löydyttävä omasta kaapista. Hyvä ohjenuora noin niin kuin myöhemminkin.

Kierrättämiselle ei voi koskaan antaa liikaa palstatilaa, siksi kokosin tähän postaukseen joitain kivoimpia second hand –vaatelöytöjäni.

Kaikki kuvan vermeet: UFF. Biker-takki on yksi kaikkien aikojen löydöistäni. Se nitisee, natisee (onko tälle tehtävissä jotain?) ja painaa kuin synti.
Näissä vaatteissa on hyvä olla. Kuvan midi-mittainen hame on uudehko löytö. Puin sen eräänä päivänä töihin, ja kävi ilmi, että työkaverini oli sovittanut samaa hametta jokin aika sitten UFF:lla.
Villaa, silkkiä ja jämäkkää puuvillaa.
Tykkään anonyymistiä, brändittömästä vintagesta, mutta olen heikkona myös näihin vähän uudempiin ja tunnistettavampiin Marimekkoihin. Toi kassi on J.Karjalaisen fanikassi. Rakastan J.Karjalaista.

Tytöt

”Tytöt miettii mitä ne haluaa/
Olla raskaana vai humalassa/
Tai jos tatuoisi itsensä kuin merimies/
Puolet tyypeistä on poissa/
Ne on Berliinissä, siellä ei koskaan tule pilkkua”

//lainaus: Kerkko Koskinen Kollektiivi – Lokki
kuvitus: Sara Robertsson