Kun viimeisen kerran kohotin lasini, en tiennyt, että se on viimeinen lasini. Selväpäisyyteni ei alkaessaan ollut suunniteltua vaan pakon sanelemaa. Olin ollut sekaisin pitkään tai ainakin sekoillut pitkään. Juomisesta puuttui kaikki iloon juominen, se oli typistynyt tylsäksi edellisen krapulan parantamiseksi tai tulevan ahdistuksen estämiseksi. Välillä suren sitä, etten muista, mikä viimeinen juomani oli. Se saattoi… Kun kohotin viimeisen lasini
Sata aamua sitten heräsin turkulaisesta asunnosta uuden vuoden jälkeen sekaisin ja surullisena ja totesin, ettei ikinä enää. Silloin uskoin päätökseeni itsekin sen verran vähän, että kerroin kaikille olevani tipattomalla vain tammikuun ja valitsin firman kuun lopussa järjestettäviin pikkujouluihin ruokajuomakseni viinin. Tänään, jotenkin, kuitenkin, olen ollut sata päivää juomatta alkoholia. Noiden sadan päivän aikana olen monta kertaa… Sata päivää soberina
Olin lapsi, kun enoni joi itsensä kuoliaaksi. En tiedä, mikä oli hänen sisäinen demoninsa, joka johdatti hänet avaamaan pullon kerta kerran jälkeen vielä sittenkin, kun hän oli tietoinen, että jokainen niistä voi olla hänen viimeisensä. Mutta tiedän itsekin jotain siitä, miltä jano tuntuu. En tarkalleen muista, milloin join ensimmäisen humalani, ehkä olin viidentoista. (Noina aikoina… Miltä tuntuu lähteä yli 15 vuoden suhteesta eli kertomus minusta ja alkoholista