Joku on jättänyt ikkunan auki, kaupungin liikenne ja sade vaihtelevat yön taustalla, kuulen ensin toisen kovemmin ja sitten toisen aivan kuin ne vaihtaisivat paikkaa; tai ehkä ne eivät vaihda paikkaa, ehkä tämä talo vaihtaa, tämä ajattomalta tuntuva talo, johon taas olen tullut vaikka vannoin etten. Hän ei ole vaihtanut mitään, ei yhtäkään huonekalua. Hän asuu… Tuokiokuva ajasta, joka kerran kesti ikuisuuden (ja kasveista)
Avainsana: tekstit
Tarina eräästä keväästä
Kirjoitan jostain syystä eniten keväästä.Tai ehkä se ei ole kauhean yllättävää: kevät on maaginen, kaunis, kipeä, mieletön, räjähtävä ja räjäyttävä. Se on elossa olemisen aikaa pitkän hiljaisen ajanjakson jälkeen. Tänään raitiovaunussa suljin silmät, nostin pään aurinkoa kohden ja itketti, sellaisella hyvällä tapaa, kun onnellisena itkettää.Tämä on tarina eräästä kuvitteellisesta keväästä. (Yllä oleva kuva ei muuten… Tarina eräästä keväästä
Näin sut unessa
Kun ensimmäinen aalto alkoi, aloin kirjoittaa. Heräsin yhtenä aamuna, liikuin sängystä kuin pakotettuna, sellaisen oudon unenomaisen tunteen vallassa, jonka liitän usein luomiseen, vähän irrallaan itsestään ja samaan aikaan enemmän itsessään kuin ikinä aiemmin, avasin koneen ja aloin kirjoittaa. Niinä päivinä kirjoitin paljon. Nyt, toisen aallon päivinä, sama tunne on palannut. Kirjoitan paljon, pidättelemättä, yritän saada… Näin sut unessa
Karanteenipäiväkirjat
Olin noin kuukausi sitten kipeänä, vaikka en lähes koskaan ole. Kaikki tuntui absurdilta, eristäytymisen tunne oli epätodellinen, kun on tottunut viettämään päivänsä ihmisten ympäröimänä. Liikun viikossa 4-5 kertaa, nyt liikuin sängystä keittiöön hakemaan vettä ja inkivääri-sitruuna-juomaa.Juoksen kymmeniä kilometrejä tyhjentääkseni ajatuksia, meditoidakseni, ollakseni itseni kanssa. Nyt makasin sängyssä ja yritin olla ajattelematta juoksemista.Ajattelin kuitenkin: ajattelin Keskuspuiston… Karanteenipäiväkirjat
Muisto, jossa levitän hänen palaneeseen selkäänsä aloe veraa
Hänen selkänsä on palanut auringossa ja siitä irtoaa ihoa pitkinä suikaleina, joita nypin irti. Hän makaa sängyllä palanut selkänsä minua päin ja kuljetan sormia häntä pitkin, otan ihoa sormenpäideni väliin ja vedän niin hellästi kuin uskallan, irtoavia ihosuikaleita käsissäni, tippumassa päälleni, vaatteilleni, kaikkialla sängyssä. Hän inahtaa aina, kun tekee kipeää. Haluaisin kuljettaa käsiäni häntä pitkin… Muisto, jossa levitän hänen palaneeseen selkäänsä aloe veraa