Tässä kuvassa koko Lounakollektiivi on ensimmäistä kertaa yhdessä samaan aikaan samassa paikassa. Kuva on otettu reilu kuukausi sitten, kun vietimme Lounapäiviä Toukolaaksossa, Turussa. Päiviin kuului lähinnä höpöttelyä, pötköttelyä ja kylpemistä – aika ihanaa siis.Koska ei haluta, että kaikki ihanat kuvat jäävät aina vain puhelimien muisteihin ja kameran muistikortille, tässä kevyesti kuratoitu Lounapäivät photo dump.
Puolisoni innostui keväällä filmikameroista, ja niitä on nyt alkanut putkahdella erinäisiltä nettikirpputoreilta. Tänä kesänä olemme harjoitelleet niiden käyttöä ja kuvanneet kesän filmille. Voitte kutsua minua kliseeksi, mutta rakastan filmikuvia ja filmille kuvaamista. Olen kokenut sitä samaa kadoksissa olleen oman tekemisen ja luovuuden uudelleen löytymisen riemua kuin keramiikan pariin palatessani ja ensimmäisiä Louna-tekstejä kirjoittaessani.Filmille kuvatessa valokuviin… Filmille kuvattu kesä
Tervetuloa toukokuu. Minä olen odottanut sinua. Hämmennyn jokaisena keväänä yhä uudelleen siitä, miten maailma palaa takaisin. Aika on loppumatonta ja samalla niin nopeaa. Joan Didion on ilmaissut sen kauniisti: Iltojen sinessä tuntuu, ettei päivä lopu koskaan. Ja miten voi olla juuri sellainen sininen! Kaikki ne siniset. Kirkas taivas, kun aurinko on korkeimmillaan, ja tumma, juuri… Iltojen sinessä
Matkustaminen on viimeisen vuoden ajan ollut ihan utopistinen ajatus, ja taitaa olla sitä ehkä vielä seuraavankin. Ihan hirveästi en ole edes osannut kaivata ulkomaille, koska niinkin hohdokkaista matkakohteista kuin Jyväskylä, Lieksa, Ylöjärvi, Helsinki ja Tampere on saanut vain haaveilla. Nyt minuun iski kuitenkin riipaiseva Berliini-ikävä. Se selittynee keväällä ja lunastamattomalla lupauksella pussikaljakeleistä. Muistin, että Berliinipäiväkirjat-sarjani… Berliinipäiväkirjat iv
Jaan päiväkirjamerkintöjä heinäkuiselta Berliinin-yksinmatkaltani. Täältä pääset lukemaan sarjan ensimmäisen osan. // 17.7.2019, Friedrichshain Juon aamun ensimmäistä pikakahvikupillista parvekkeella. Asunnossa on kaasuliesi, ja olen lapsesta asti pelännyt kaasua kuollakseni. Pelkään aiheuttavani kaasuräjähdyksen tai hengittäväni tappavan määrän kaasua, ja haiseehan se nyt jotenkin tosi epäilyttävältä. En siis ole uskaltanut keittää kunnon kahvia mutteripannulla, koska se vaatisi kaasupelkoni… Berliinipäiväkirjat ii