Iltojen sinessä

Tervetuloa toukokuu. Minä olen odottanut sinua. Hämmennyn jokaisena keväänä yhä uudelleen siitä, miten maailma palaa takaisin. Aika on loppumatonta ja samalla niin nopeaa. Joan Didion on ilmaissut sen kauniisti: Iltojen sinessä tuntuu, ettei päivä lopu koskaan.  Ja miten voi olla juuri sellainen sininen! Kaikki ne siniset. Kirkas taivas, kun aurinko on korkeimmillaan, ja tumma, juuri… Iltojen sinessä

Berliinipäiväkirjat iv

Matkustaminen on viimeisen vuoden ajan ollut ihan utopistinen ajatus, ja taitaa olla sitä ehkä vielä seuraavankin. Ihan hirveästi en ole edes osannut kaivata ulkomaille, koska niinkin hohdokkaista matkakohteista kuin Jyväskylä, Lieksa, Ylöjärvi, Helsinki ja Tampere on saanut vain haaveilla. Nyt minuun iski kuitenkin riipaiseva Berliini-ikävä. Se selittynee keväällä ja lunastamattomalla lupauksella pussikaljakeleistä. Muistin, että Berliinipäiväkirjat-sarjani… Berliinipäiväkirjat iv

Berliinipäiväkirjat ii

Jaan päiväkirjamerkintöjä heinäkuiselta Berliinin-yksinmatkaltani. Täältä pääset lukemaan sarjan ensimmäisen osan. // 17.7.2019, Friedrichshain Juon aamun ensimmäistä pikakahvikupillista parvekkeella. Asunnossa on kaasuliesi, ja olen lapsesta asti pelännyt kaasua kuollakseni. Pelkään aiheuttavani kaasuräjähdyksen tai hengittäväni tappavan määrän kaasua, ja haiseehan se nyt jotenkin tosi epäilyttävältä. En siis ole uskaltanut keittää kunnon kahvia mutteripannulla, koska se vaatisi kaasupelkoni… Berliinipäiväkirjat ii

Huhtikuun jää

Asioita, jotka ovat viime aikoina olleet mielessäni 1. Karl Ove Knausgård Olen tänä keväänä lukenut Taisteluni-sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja aloittanut kolmannen. Kun luin ensimmäisen kirjan ensimmäisen lauseen, tuntui siltä kuin olisi kävellyt vastaan jotain sellaista, josta tietää jo alussa, että tämä on merkittävää ja kaunista ja tästä en pääse irti. Olen huumaantunut,  puhun Knausgårdista… Huhtikuun jää

Etäisyys itsessäni

Epätodellisuuden tunne iskee metrossa, kun työnnyn niiden ihmisten sekaan, jotka ovat matkalla töistä kotiin ja tietävät täysin varmaksi sen, ketä ovat, missä on heidän kotinsa. Jokin heidän täydessä varmuudessaan saa olemukseni rajat häilymään, hetkeksi kadotan minuuteni käsitteen ja tiedon siitä, kuka itse olen. Tätä tapahtuu toisinaan. Suljen silmät ja mietin ne suljettuina, oliko hän minulle… Etäisyys itsessäni