kollektiivi

Lounakollektiivi on kuin tiivis kaveriporukka, joka juo viiniä maanantaisin ja parantaa yhdessä maailmaa, mutta emme ole koskaan olleet yhtä aikaa samassa huoneessa. Ollaan nettiystävyksii, modernit kirjekaverit. Tällä hetkellä toimimme viisikkona ja olemme Turussa, Tampereella ja Helsingissä.

Meidät toi yhteen halu kirjoittaa ja luoda osana samanhenkistä yhteisöä, jossa hommat rullaa kuin vanhojen ystävien kanssa. Tahdottiin luoda kaunis, luova ja turvallinen tila, jossa koitetaan suhtautua elämään ja ennen kaikkea itseemme vähän pehmeämmin.

Louna on meidän kirjoituksia, tarinoita, havaintoja, valokuvia, piirroksia, hetkiä, retkiä, musiikkisuosituksia, kirja-arvosteluja, rakkauskirjeitä, päiväunia, itkuja, potkuja ja raivareita. Louna on lämmin, leuto ja lempeä, kriittinen, analyyttinen ja feministinen. Tervetuloa mukaan!

Alla olevista linkeistä pääset henkilökohtaisiin arkistoihimme.
Lounan yhteisen arkiston löydät täältä.

jäsenet

Susa

on Kalliossa asuva ex-turkulainen haaveilija, jonka mielestä elämässä arvokkainta on kyky uudistua, muuttua ja kehittyä. Hän rakastaa painavia kovakantisia kirjoja, kirjoittamista, tuoretta leipää, Taylor Swiftia ja pitkiä juoksulenkkejä.

Julia

on nostalgiaan taipuvainen, kaikesta ihan liikaa välittävä ja joskus vähän hankala tyyppi. Onnellisimmillaan hän on kädet savessa, järvessä uimassa tai polkupyörän selässä. Julia ei siedä natseja, kiirettä eikä tilliä. Tällä hetkellä hän etsii sopivaa tasapainoa pehmeyden ja vahvuuden välillä – ihan vielä sitä ei ole löytynyt.

Sara

haluaa kahvinsa kauramaidolla, karkkinsa kirpeänä ja lähipiirinsä lempeänä. Hän kasvoi luonnon ympäröimänä saaristossa mutta on sittemmin tehokkaasti kaupunkilaistolloutunut. Toisinaan Sara piirtää tai soittaa ukulelea ja hänen kuulokkeissaan soi 70-luvun iskä-rock.

Roosa

on haahuileva lekottelija, joka pitää erityisesti kiireettömistä metsäkävelyistä koirien kanssa, roller derbystä sekä soittolistojen kokoamisesta.

Noora

on taidetta sen kaikissa muodoissa rakastava – ja tekevä – valoisa, mutta melankolinen idealisti. Hän pitää tuoreista mustikoista, katosta roikkuvista huonekaluista, menneistä ajoista, uusista seikkailuista, kylpyammeista ja muovailuvahasta. Ymmärryksen levottomalle sielulleen hän saa esikuvaltaan Bob Dylanilta – ”all I can do is be me, whoever that is.”