Kuva: Ohyun Kwon
Eräs inhokkimyyteistäni on se, että nainen on toiselle naiselle susi, että kaikki naiset olisivat toisiaan selkäänpuukottavia juoruakkoja. Tietysti naisten joukkoon mahtuu heitäkin, ihan kuten kaikkiin sukupuoliin mahtuu ikäviä ihmisiä.
(Sanottakkoon alkuun se, mitä pidän itsestäänselvyytenä: sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja tiukat sukupuoliroolit ja -odotukset rajoittavat ja vahingoittavat kaikkia. Transnaiset ovat naisia, piste.)
Suhtaudun epäilevästi naisiin, jotka ylpeilevät sillä, että kaikki heidän ystävänsä ovat miehiä, sillä se jos mikä haiskahtaa sisäistetyltä naisvihalta. Toki jokainen saa valita ystävänsä minkä seikan perusteella tahansa ja jos sinusta tuntuu hyvältä olla yksi jätkistä, mikäs siinä. Mutta se ei tee kenestäkään parempaa tai coolimpaa tyyppiä. Olen itsekin joskus ottanut kohteliaisuutena sen, kun joku mies on sanonut minun olevan erilainen kuin muut tytöt. Nyt tiedän paremmin ja sanoisin, että ei, olen todellakin samanlainen kuin kaikki muut tytöt. Koska tytöt on ihania!
Oma suhtautumiseni naiseuteen on vähintäänkin monimutkainen, mutta tyttöyttä rakastan. Heppatyttöys, runotyttöys, fanityttöys; pa-ras-ta! Jo Spice Girls (ja lukuisat muut kovikset) sen tiesivät, tytöissä on voimaa.
Kun mietin, mitä Lounakollektiivi on elämääni kuluneen vuoden aikana tuonut, on se ehdottomasti tyttöenergiaa parhaimmillaan. Erityisen iloinen olen siitä, että se energia on herkkää, kuuntelevaa, empaattista, pohdiskelevaa, kannustavaa, armollista ja liikuttavan lempeää.
Vaikka tiesin sen jo entuudestaankin, Louna on vain vahvistanut käsitystäni siitä, että tytöt tykkää tytöistä ja ihan kaikin tavoin; platonisesti, romanttisesti, seksuaalisesti, ujosti, rohkeasti, hyväksyvästi.
Ikuista ulkopuolisuuden tunnetta poteva yksinäinen runotyttöpuoleni on vihdoin löytänyt paikan, jossa on hyvä olla.
Höh… Niin ihana kuin Louna onkin, en pysty lukemaan tätä tekstiä muuna kuin ärsyttävänä sukupuoliessentialistisena blöähähh.
Vaikka tämä on varmaan nyt sun henkilökohtainen kokemus, ja sanallistat kyllä, että sukupuolia on monia ja monenlaisia, jaat nyt havaintosi kuitenkin kahteen oletettuun sukupuoleen ja teet aika karkean jaottelun siitä millaisia ”pojat” ja ”tytöt” ovat. Vaikka tuntuu aralta tehdä tämä, tuntuu myös että on pakko jakaa oma näkökulmani asiaan.
”Suhtaudun epäilevästi naisiin, jotka ylpeilevät sillä, että kaikki heidän ystävänsä ovat miehiä, sillä se jos mikä haiskahtaa sisäistetyltä naisvihalta. Toki jokainen saa valita ystävänsä minkä seikan perusteella tahansa ja jos sinusta tuntuu hyvältä olla yksi jätkistä, mikäs siinä.”
Tuo lause on todella kummallinen, ongelmallinen ja oikoo nyt yksilön moninaisuutta todella rankasti.
Omassa ystävä- ja tuttavapiirissäni näitä jaotteluja on ihan mahdotonta tehdä. Omat lähimmät ystäväni ovat aina olleet pojaksi identifioituvia, ja tämä ”jätkäporukka” käsittää sisäänsä kirjon kaikenlaisia upeita, herkkiä, vahvoja, heppatyttömäisiä, runotyttömäisiä, viisaita ja helliä yksilöitä. En ole valinnut heitä ystävikseni minkään muun seikan takia, kuin sen, että he ovat kertakaikkisen hienoja ihmisiä ja ystäviä. En tietenkään voi vaikuttaa siihen, miten ulkopuoliset näkevät dynamiikkamme. Tuntuu silti surulliselta, että esimerkiksi se että minä (tyttö) hengaan ystävieni kanssa baarissa, leffassa, joogassa, rantakalliolla, missä ikinä, voisi näyttäytyä jollekin siltä, että identifioidun jätkäksi muiden jätkien seuraan koska olen naisvihamielinen tai pyrin olemaan cool. Lähipiiriin mahtuu myös paljon ihmisiä joiden sukupuolta ei voi oikein mistään päätellä, ja jos kirjoittaa think-piecen tälläisten havaintojen pohjalta, tehdään huteria ja harmillisia olettamuksia. En tietenkään voi vaikuttaa niihin tulkintoihin ja havaintoihin joita meistä tehdään, mutta koen tärkeäksi kuitenkin muistuttaa tästä asiasta. ”Jätkäposseeni” mahtuu trans-miehiä, muunsukupuolisia, valkoisia heteromiehiä, butcheja. Moni heistä myös kamppailee sen kanssa että heidät jaotellaan ja oletetaan yhdeksi jätkistä koska heidät sellaisina helposti päältäpäin nähdään. Ystävieni jokaikinen muu ominaisuus kuin sukupuoli-identiteetti ratkaisee suhteessamme. Mulla on myös loputtoman ihania tytöksi/naiseksi identifioituvia ystäviä, ja pääosin vietämme aikaa porukassa johon mahtuu niin paljon ominaisuuksia, identiteettejä, sukupuolia, luonteenpiirteitä, kehoja, kaikkea, että pökerryn.
Toivon että tämä lyhyt kirjoitukseni antaa sytykkeen jatkopohdintaan. Eihän tehdä mitään olettamuksia näistä asioista, eihän? Ollaan yhdessä moninaisessa kirjossamme ihania ja empaattisia, hyväksytään erilaiset ja erinäköiset ihmiset ja ystäväporukat, myös ”jätkät”, ja muistetaan, että ensinäkemä kätkee sisäänsä loputtomasti tasoja ja ulottuvuuksia ja risteämiä ja kokemuksia. Kiitos. <3
(Ja kun aiheen piirissä liikutaan, ihanaa ystävänpäivää pian kaikille!)
Kiitos kommentista! Oon sun kanssa lähes kaikesta samaa mieltä.
Tätä kirjoittaessani kriiseilin nimenomaan sen kanssa, miten kirjoittaa aiheesta siten, ettei se näyttäydy ”ärsyttävänä sukupuoliessentialistisena blöähähh”:nä. Tässä ilmeisesti ainakin osittain epäonnistuin. Syy, miksi kirjoitan tässä pääosin naisista/tytöistä ja miehistä/pojista on nimenomaan yksinkertaistamisen takia ja ajattelen niitä lähinnä olemassaolevina kategorioina ja stereotyyppeinä. Asia, joka on itselleni niin päivänselvä, etten sitä tuonut kirjoituksessani tarpeeksi selkeästi esiin on se, että tyttöihin perinteisesti liitetyt attribuutit kuuluvat ihan kaikille ihmisille ja jokainen voi olla heppatyttö, runotyttö, whatever, sukupuolesta riippumatta. Usein vain tyttöyteen perinteisesti liitetyt asiat nähdään huonompina kuin poikiin liitetyt asiat (esim. hellät ja hoivaavat tytöt vs. reippaat ja itsenäiset pojat).
Tuolla virkkeellä, jonka nostat esiin, viittaan ns. cool girl-ilmiöön, jossa naiset mm. naureskelevat mukana seksistisille ja alentaville vitseille, koska eivät halua ”nipottaa” vaan haluavat vaikuttaa rennoilta ja olla nimenomaan ”yksi jätkistä”. En ajattele, että kaikki naiset, joiden ystäväpiiri koostuu pääosin miehistä, ovat tällaisia. Yleistäminen on muutenkin perseestä, mutta ajattelen, että joitain yleistyksiä on tekstin selkeyden vuoksi tehtävä.
Oot ihan oikeassa, että ihmisten sukupuolesta (tai mistään muustakaan asiasta) ei tule tehdä oletuksia ulkomuodon perusteella, enkä siihen todellakaan kannusta, päinvastoin. Kuitenkin tässä yhteiskunnassa kasvaneena niin helposti tekee, mutta toivon, että jokainen työstää tätä asiaa itsessään.
Koitin kirjoituksellani purkaa olettamusta siitä, että naiset jotenkin kollektiivisesti vihaisivat toisiaan ja vain kyräilisivät toistensa selkien takana, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Ylipäänsäkin oletukset tietystä sukupuolesta on mälsiä ja jokainen on enemmän kuin sukupuolensa, tietysti.
Ihanaa, että olet löytänyt ympärillesi upeita ystäviä <3
Itsekin olin ennen niitä ihmisiä, joiden läheisimmät ystävät on poikia (ilokseni oon aikuisiällä saanut läheisiä ystäviä muistakin sukupuolista), ja nuorempana todellakin pidin sitä valtavana kohteliaisuutena, kun mulle sanottiin, että en oo niinkun muut tytöt. Join rennosti kaljaa ja halusin jutella Star Warsista ja katsoin formuloita (voi kyllä!). Seksistiset vitsit ei ole koskaan päässeet läpi mun suodattimesta eli siihen osaan en osaa samaistua, mutta hemmetin typeräähän tuo on ollut. Ihan kun kaljan juonnilla ja leffamaulla olisi jotain tekemistä sukupuolen kanssa.
En itse lukenut Roosan tekstiä ollenkaan niin, että kritiikki tai epäilevästi suhtautuminen kohdistuisi mitenkään siihen, minkä sukupuolisia ystäviä itse kukin haluaa tai hankkii ympärilleen, vaan ennemminkin motiiveihin ja siihen miten siitä puhuu ja miten sitä arvottaa. Siihen, että pitää miesystäviä jotenkin tavoiteltavampana kuin naisystäviä. Roosa ei siis minusta väitä tekstissä, että tarkastelisi tuntemattomia kaveriporukoita ja leimaisi oletuksena miesoletettujen kanssa viihtyviä naisoletettuja naisvihamielisiksi. Tässä otettiin ymmärtääkseni kantaa ilmiöön, ei yksittäisten ihmisten sukupuoliin, niiden ilmaisemiseen tai ystävien valintaan. Roosan (tai minun) mielestä siinä ei ole mitään vikaa, että juhlistaa sitä, että on löytänyt ihania mies- tai poikapuolisia ystäviä ympärilleen. Se vaan ei saa tapahtua tyttöjä tai naisia mollaamalla tai lokeroimalla.
Eli siis Aralia, ehkä Roosan sanat välittyi sulle vähän eri tavalla kun ne alun perin kirjoitettiin? Ihanaa kun kommentoit ja ihanaa ystävänpäivää myös sun suuntaan!