Syyskuun vieraskynä on kolme osaa Lilja Jalavaniemen kirjasta, jota ei ole olemassa. Julkaisematon kokoelma on tarunomainen kertomus merimiehistä ja seireenistä, sinisten syvyyksien pedoista, rinnakkaistodellisuuksista ja heikosta ihmisyydestä.
Lilja Jalavaniemi

Myydään pyrstö äänestä
Onko mahdollista elää siten,
ettei haluaisi välillä hukkua?
Leijua hetki pinnan alla
ihan paikoillaan
kuunnella kuinka sydän
kyllästyy taisteluunsa.
Kuvitella, kuinka suonet aukeaisivat,
veri niissä laimentuisi,
ihon peittäisi liukas panssari
ja kaikki viivat olisi piirrettävä veteen.
Rannalle huuhtoutuneessa meren vaahdossa,
suolaisia kyyneleitä, limaista hikeä
ja tarina niistä pienistä elämistä,
joista heräsin tähän todellisuuteen
Värisevänä ja arkana
Ja vähän vahvempana kuin eilen.
Rinnakkaistodellisuus
Kun lopulta kohtaamme
et tunnista minua
Alasti hänen edessään
kerron tarinani
Vihjaillen, vilautellen, vietellen
kiedon hänet yhteisen juonemme lankaan
Ja niin lankeamme tuttuun ansaan
Täällä hänen naisensa
on toinen nainen
Hän ei ole enää nuori
eikä niin rikki
Mutta silti hänen terävät kulmansa
sopivat haavoihini
Rannalla hän pysähtyy katselemaan merta
muttei astu laivaan
Niinpä minun on sukellettava syvemmälle
Vaihdettava ääneni jalkoihin
Tanssittava hiiltyneellä pellolla
kunnes hänen tuoksunsa
kuluu iholtani
Ehkä silloin minäkin vihdoin
Pölyisellä kadulla
ohitamme toisemme
Silitän sen evää
Sinä vuonna
Lipuivat köydet käsistäni
Hiekanjyvät sormieni välistä
Lipesi kynteni kaarnalla
Uupuneena päästin irti
Tuijotin hiljaisuutta
Kuuntelin jähmeää maisemaa
En haistanut ihosi makua
Kaislikon kelmeässä kohinassa
Syvällä sinisen pinnalla
Menetyksen
sietämätön vapaus
ui luokseni!