Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun muutimme kumppanini ja kahden koiramme kanssa maalle. Lähes satavuotiaan hirsitalon lisäksi 1,5 hehtaarin tontilla on yhteensä kahdeksan piharakennusta. Miten vuosi maaseudulla on sujunut?
Loppukesä/syksy
Muuttopäiväämme heinäkuun lopulla on edeltänyt ensin reilun puolen vuoden pituinen myyntisivustojen aktiivinen selailu, sitten näytöissä vierailu ja lopuksi jännittävät pankkilainaneuvottelut. Talokaupat on tehty pikkupaikkakunnan paikallispankissa, kun ulkona oli +30 celsiusastetta hellettä. Kaikki huonekalumme mahtuvat uudessa talossa yhteen huoneeseen, mikä on kätevää sen kannalta, että joudumme osittain uusimaan ja huoltamaan alakerran parkettilattioita ja siten osa huoneista on välillä poissa käytöstä. Ullakon portaikosta löytyy ensin kuollut hiiri, myöhemmin lepakon ruumis. Piha on rehevä ja heinittynyt, sillä sitä ei ole ihminen muokannut moneen vuoteen. Marjapensaat kuitenkin tekevät satoa ja omenapuiden oksat riippuvat raskaina hedelmistä. Erilaisten epävarmuustekijöiden takia en ole ehtinyt istuttaa pihaan muuta, kuin lehtikaalin taimet ulko-oven viereen, vuorenkilpien tilalle. Mieli jo kuhisee suunnitelmia tulevien kasvukausien varalle. Löydän takapihalta kantarelleja ja ensimmäinen naapuri kehen törmään, on poimimassa vadelmia ja kertoo lähistöllä kasvavan kymmenen hehtaaria vattua.
Ennen muuttoa huolestutti etenkin se, että tunteeko olevansa jumissa kaukana kaupungin tapahtumista ja erakoituuko metsän keskelle, eikä käy enää missään kodin ulkopuolella. Huoli on kuitenkin turha, sillä jo elokuussa käymme Ruotsissa ystäväni häissä. Liikkuminen vaatii toki aikaa ja autolla ajon uudelleen opettelua, mutta Tampereelle pääsee kuitenkin noin tunnissa. Etätyöt ja -opiskelutkin helpottavat, kun vaihdamme teleoperaattoria siihen, jonka masto näkyy pihaltamme.
Kultapallot avautuvat täyteen loistoonsa. Saan äidiltäni vohveliraudan, jolla paistaa kerralla kaksi vohvelia ja tarjoilen kaikille kyläilijöille vohvelibuffetin. Lenkkimaastot vaihtelevat viereisestä patikkareitistä naapurin viljapeltojen piennarten kautta sijoitusyhtiön avohakkaamalle “metsä”aukealle. Metsästä tarttuu joka kerta mukaan hirvikärpäsiä, joiden kuvittelee möngertävän päänahassa vielä sen jälkeenkin, kun on saanut kaikki nypittyä pois. Istutan tien viereen tulppaaneja ja narsisseja kevättä varten.
Talvi
Nuohoojan käytyä tarkistamassa tulipesät, muutaman testikerran jälkeen keittiön leivinuunista sortuu katto, mikä tarkoittaa sitä, että uuni tulee muurata puoliksi uudelleen. Onneksi tekijä löytyy lähistöltä. Polttopuuta löytyy piharakennuksista jo valmiiksi, sillä aiemmin talo on lämmennyt pelkällä puulla, kunnes muutama vuosi sitten on asennettu vesi-ilmalämpöpumppu. Sähkön hirmuhintojen takia on kuitenkin järkevää lämmittää myös talon kolmea takkaa, mikä tarkoittaa puiden kantamista sisälle pihalta löytyneen maitokärryn avulla noin joka toinen päivä. Kaikkien villapaitojeni hihat ovat enemmän tai vähemmän noessa, mutta tulen tuijottelu on rauhoittavaa ja hypnoottista. Polttopuiden kärrääminen ärsyttää ainoan kerran silloin, kun olen flunssassa ja kumppani töissä. Ymmärrän halonhakkuun terapeuttisuuden. Kaadamme käsisahan ja kirveen avulla myös pari laihaa koivua kokeilumielessä.
Kevät
Kevättalvi on hyvin työntäyteinen; palkkatöiden ohella järjestän queerfeminististä tapahtumaa Tampereella, mikä tarkoittaa etäkokousten ja lukuisten sähköpostien lisäksi ahkeraa suhaamista tapahtumapaikan ja kodin välillä. Maaliskuussa ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun viimeinen asia ennen nukahtamista ja ensimmäinen asia herättyäni on jokin tapahtumaan liittyvä, hoidettava asia. Toteutan kaiken keskellä kuitenkin pitkäaikaisen haaveeni, ja pääsen kokeilemaan lasinpuhallusta kylällä sijaitsevalla lasistudiolla. Rakastun oitis.
Kun lumet alkavat sulaa, alamme suunnitella perunamaan paikkaa. Kuulemme naapurilta, missä pottumaa on talon aiemman emännän aikana sijainnut ja päätämme tehdä sen samaiseen kohtaan. Saamme apua kahdeltakin eri naapurilta, jotka tulevat traktoreillaan kääntämään ja äestämään maatilkkua.
Käymme kumppanin kanssa treffeillä lintutornilla sekä läheisellä huoltoasemaketjulla syömässä vegaanihampurilaisia. Omenapuut kukkivat, tulppaanit ja narsissit nousevat maasta ylväinä. Kokeilemme aloittaa pörriäisystävällistä kukkaniittyä, mutta vain pari hassua ruiskaunokkia itää maasta toukokuun kuivuuden ja kuumuuden takia. Saamme kyhättyä pari kasvatuslaaria siihen, johon joskus haaveilemme rakentaa kasvihuoneen.
Kesä
Valmistan paljon raparperisimaa ja annan sitä vastalahjaksi naapurille, joka käy opettamassa moottorisahan käyttöä. Syreenit kukkivat ja tuoksuttelen niitä päivittäin. Käymme ostamassa kirsikka-, luumu- ja päärynäpuun taimet ja istutamme ne talon edustalle. Luen kirjoja riippukeinussa ja pääsen käsittelemään pitkästä aikaa hankalia tunteita ihmissuhteiden saralla. Kylpyhuone- ja saunaremontti alkaa, mikä tarkoittaa, että hanasta tulee vain kylmää vettä ties kuinka pitkään. Nuoreksi omenapuuksi luulemani, joka suuntaan sojottava ryteikkö osoittautuukin kirsikkapuuksi. Kerään joka puolelle levittäytynyttä mäkimeiramia kimpuiksi kuivumaan ja löydän viereiseltä rehupellolta niin monta neli- ja viisiapilaa, että jossain vaiheessa lopetan niiden poimimisen mukaani.
Ystäväni tulee viettämään juhannusta luoksemme ja juhlallisuuksiin kuuluu muun muassa sateenkaarilipun nostaminen salkoon. Heinäkuussa paikkakunnan ensimmäinen pride-tapahtuma kerää kiitettävästi osallistujia sateesta huolimatta. Kulkueen jälkeen istumme katoksen alla eturivissä omatekoista raparperimehua siemaillen ja katsomme esiintyjiä haltioituneena. Olemme testanneet ainakin kuutta eri sävyistä maalia talon ulkopintaan, mutta en ole vieläkään löytänyt sellaista, jonka kelpuuttaisin. Herukat alkavat olla jo kypsiä, vadelmat ovat hieman viime vuotta hitaampia.
En ole vielä kertaakaan katunut muuttoa maalle.